Rasittavaa puuhaa

Rasittavaa puuhaa. Nimittäin silittäminen. Varsinkin verhojen silittäminen. Siksi tuli tätäkin hommaa pitkitettyä tähän asti. Meni vähän myöhäiseen jouluverhojen vaihto tänä vuonna.

Silittäminen on tylsää ja hidasta. Tai yleensä se on tylsää, ei ollut tällä kertaa. Hidasta kylläkin. Eivätkä verhot ikinä mahdu koko leveydeltä silityslaudalle. Eikä kaikkia ryppyjä saa sileäksi kuitenkaan (minä ainakaan...)

Miksi sitten silittää? No siksi, koska joku oli niin tyhmä, että pesi reippaana viime joulun jälkeen kaikki verhot. Kaikki seitsemän paria.

Kun vielä lisätään kakarat apureiksi tähän puuhaan, niin hyvä tulee. Ja tietysti, ettei liian helpolla pääse, kannattaa ottaa puolipimeässä hämäriä kuvia samaan aikaan.

Elli ja Pii pitivät kyllä huolen, ettei homma käynyt turhan tylsäksi tällä kertaa.

Verhot revittiin alas silityslaudalta useampaan kertaan.

Välillä painittiin keskenään...

Ja verhot revittiin taas alas. Niiden seassa oli kiva leikkiä.

Piin ilme, kun se ensimmäistä kertaa näkee ja kuulee höyrysilitysraudan.

"Antaudun!"

Ahkeroinnin jälkeen onkin hyvä ottaa vähän rennommin.

Ainakin siihen asti, kunnes tuuletettavaksi menevät matot alkavat kiinnostaa enemmän.

Tulikin näistä kuvista mieleen, että tuon revityn tapetin voisi kokeilla paikata. Se on jo tarpeeksi kauan aikaa ollut tuon näköinen. Eivätkä kakarat enää revi tapetteja niin kovalla innolla, kuin aikaisemmin.

Mukavaa sunnuntaita ja kolmatta adventtia!