Päättymätön talvi

Tämä talvi ei näköjään lopu koskaan. Ainakin tällä hetkellä se tuntuu siltä. Taas lunta. Vielä aika reippaasti. Eikä se ole sulanut pois parissa päivässä. Tosi kiva. En muistaakseni ole ikinä joutunut tekemään lumitöitä enää näin myöhään keväällä.

Parissa päivässä satoi noin kymmenen senttiä. Vapuksi on myös luvannut lunta, räntää tai vettä. Jos edellä mainituista pitää valita, niin vettä kiitos. Yleensä en ruikuta säästä, mutta tämä on kyllä jo jotain...

Oli tarkoitus aloittaa pihatyöt. Laittaa kylvölaatikot valmiustilaan, kalkita ja lannoittaa pihaa ja niin edelleen. No jos sitten ensi viikonloppuna.

Se olikin sitten sama herätellä nukkuvia kissoja ja sekoilla kameran kanssa sisällä.

 Tässä olisi hyvä esimerkkikuva johonkin oppikirjaan siitä, miten kameraa ei käytetä.

Joskus saan vielä napattua selvän lähikuvan. Ei onnistunut vielä tälläkään kertaa.

Niin ja olisi kiva saada joskus nämä kaikki neljä samaan kuvaan. Taitaa olla kuitenkin mahdoton tehtävä.

Mukavaa (lumetonta) viikonloppua!

Se kaikkein yksinkertaisin lelu

Ehkä otsikko valehteli hieman, yksinkertaisin lelu on oikeasti varmaan langanpätkä. Mutta meillä ei leikitä langanpätkillä, koska ne ovat vaarallisia. Sanotaan sitten toiseksi yksinkertaisin lelu.

Vaikka meidän kissoilla onkin vaikka minkälaisia leluja huiskista palloihin, niin aina kuitenkin se kaikkein mielenkiintoisin lelu on ihan yksinkertainen pahvilaatikko.

Varsinkin, jos pahvilaatikossa on ihanan rapisevaa sisältöä. Eihän mitään hauskempaa voi olla.

Pahvilaatikossa jaksaisi leikkiä vaikka kuinka kauan. Jos sekaan heittää vielä kilisevän pallon, saadaan taattua kissojen maksimaalinen hauskuus ja meille ihmisille maksimaalinen melusaaste.

Möksö

Silloin pitää vähän mököttää, jos ollaan ilkeitä ja kielletään jotain kivaa.

Joku on ollut nyt ilkeä, eikä ole päästänyt kissoja omaan huoneeseensa. Huoneeseen on kannettu jotain. Ja suljetun oven takaa on kuulunut kolinaa, rapinaa ja jotain muuta ääntä, jotka olisi ollut niin kovin mielenkiintoista tarkistaa.

Se ilkimys on puolustellut tätä kieltoa lässyttäen jotain märästä maalista ja irtonaisista ruuveista. Ja jotain niin uskomatonta, että me kissat olisimme muka pyörimässä jaloissa. Ei kun apureina olisimme!

Siinä masentuu, jos kaikkea mahdollisesti jännittävää olisi sen oven takana. Olisi niin kiva olla apuna puuhassa.

Edes yhteiset leikit eivät nyt kiinnosta.

Eikö pääsis edes kurkistamaan?

Jos vähän sais maistaa sitä maalia?

Niinku näin!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Pahaa

Se harmittaa aina, jos tulee ostettua kissoille ruokaa, joka ei sitten kelpaakaan. Varsinkin, jos ostettu ruoka ei kuitenkaan ole siitä halvimmasta päästä. Kauniit myyntipuheet ja hyvät asiakasarvostelut eivät auta, jos omille nirppanokille ei maistu.

Nämä nuoremmat kissat ovat oikein nirsoja, tottuneet ilmeisesti liian hyvään. Meidän vanhemmat kissat taas kelpuuttavat melkein mitä vain, myös ne ruoat, joita Elli ja Pii eivät suostu syömään. Mutta muutamat ruoat eivät kelpaa niillekään.

Kissojen mustalla listalla ovat tällä hetkellä (ja toivottavasti enempää ei tulekaan!):

• Animondan Carny Kitten
• Cosman thai-maku (kana-katkarapu)
• Applawsin Kitten (kana)

Näitä kolmea olen kokeillut tarjoilla aina silloin tällöin, jos vaikka kissojen mieli olisi muuttunut. Mutta ei. Ruoka on kuivunut joka kerta kuppiin. Hirvittää oikein ajatella, kuinka monen euron edestä on joutunut heittämään ruokaa roskiin... Kukaan neljästä ei edes maistele näitä. Ja vielä en ainakaan ole keksinyt keinoa "pakkosyöttää" märkäruokaa, kuten kuivaruoalle keksin.

Näitä kaikkia kolmea merkkiä on useampi purkki vielä jäljellä. Ja ne ovat lojuneet kaapissa jo marraskuulta lähtien. Nyt on aika kuitenkin luovuttaa näiden ruokien suhteen. Olin varma, että meidän kissat oppisivat syömään kelpuuttaisivat nämä vielä joskus. Enhän itsekään syönyt kalaa lapsena, ja nyt se on suurta herkkua. Jopa kalaninhoaja mieheni on oppinut syömään kalaa. Mutta eihän kissat ja ihmiset ole samanlaisia, vaikka kissoja inhimillistänkin liikaa.

Joten vien nämä ruoat anoppilan kissoille. Siellä ei nirsoilla. Tai jos jostain käsittämättömästä syystä ne eivät kelpaa sielläkään, niin löytöeläintalolla varmasti kelpaa.

Elli kieli pitkänä, vaan ei tälle ruoalle.

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Uusia leluja

Kissoilla ei ole koskaan liikaa leluja. Sitä mieltä kissatkin varmasti ovat. Kävimme Mustissa ja Mirrissä tarjousten perässä juoksemassa ja mukaan tarttui muutama uusi lelu.

Elliä varten on ollut haussa aktivointilelu, sellainen kohtalaisen edullinen mielellään. Tällainen pallopeli oli halvimmasta päästä, joten otettiin se.

Jos Ellin pyykkien repimistä saisi vähän kuriin aktivoinnin lisäämisellä. Sitä leikitetään kuitenkin useamman kerran päivässä, mutta tuntuu, ettei sekään riitä sitten millään touhukkaalle neidille.

Tämä pallopeli olikin oikein mieluinen. Hyvänä puolena on myös se, että molemmat voivat leikkiä samaan aikaan.

Toisena leluna oli robokala. Tämä oli pakko saada. Ihailimme sitä jokunen aika sitten Kassisen ja Sepon leikkikuvissa. Saman värinenkin vielä. Joku voisi sanoa matkimiseksi...

Elli ei tästä pahemmin välittänyt, mutta Pii tykkäsi oikein paljon. Se leikkii muutenkin veden kanssa, joten tämä lelu on oikein omiaan.

Harmi vain, että tästä loppuu patterit aika äkkiä. Piille tosin kelpasi "kuollutkin" kala leikkeihin.

Näissä leikeissä vesi lentää.

Kolmantena leluna kissat saivat ihan perinteisen aktivointipallon, mihin laitetaan nameja sisälle. Sitä ei vielä tosin ole otettu käyttöön, kun näissäkin on ollut ihan tarpeeksi ihmeteltävää.

Se voisi olla sellainen lelu, mistä meidän vanhemmatkin kissat pitäisivät. Ainakin sitä voisi kokeilla.

Ps. koska meillä rakastetaan kaikkia ilmaisia ja kaupanpäällisiä:
Zooplussalla saa tilaukseen kaupan päälle punkkipihdit koodilla: PUNKKI-17 (voim. 25.4 asti)

Harjaus

Nämä kuvat piti laittaa jo aikaisemmin, Piin pesu-postauksen jälkeen. Jatkumona siihen. Tuli kuitenkin ajankohtaisempia juttuja väliin. Muka. No, joka tapauksessa:

Pii on tietysti pakko harjata jokaisen pesun jälkeen. Sillä on sellainen karvanlaatu, että se menee kiharalle ja takkuun erittäin helposti, jos sen antaa vain kuivua ilman harjaamista.

Jostain syystä Pii ei ole vieläkään tottunut harjaamiseen. Mikä on outoa, koska näitä kahta pitkäkarvaista täytyy kuitenkin harjata muutaman kerran kerran viikossa. Takkujen, ja ihan sen takia, ettei mahaan eksyisi niin paljon karvoja.

Pii on poikkeava tässäkin asiassa, sillä meidän muut kissat kyllä tykkäävät harjaamisesta, Ellikin osaa nauttia harjaamisen ihanuudesta. Meillä on useita erilaisia harjoja, eikä sen vaihtamisellakaan ole mitään merkitystä. Jos ei tykkää, niin ei tykkää.

Piin mielestä harjaaminen on hirveää, varsinkin jos turkki on vielä vähän märkä. Vielä kun joku ääliö saattaa laittaa jotain hoitosuihkettakin...

Viimeisenä keinona on anova katsekontakti kiusaajaan.

Kuivalla turkilla harjaus onnistuu hieman paremmin. Hieman. Silloinkin Piin joutuu ottamaan usein syliin, jotta sen saa kunnolla harjattua.

Usein aina harjaaminen menee kuitenkin leikiksi.

Elli puolestaan pitää harjaamisesta. Se pysyy paikallaan nätisti istuen tai makoillen, kunhan saa katsella samalla harjaa.

Jospa Pii vielä joskus oppisi sietämään tätä kamalaa operaatiota, joka muiden mielestä on kivaa.

Sen on kuitenkin pakko palloilla yhtenä kun Elliä (ja muitakin) harjataan.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Tassulotto

Ellin hyvä tuuri sukkien valikoimisen kanssa laittoi meidät lottoamaan pitkästä aikaa. Tarkoituksena olisi alkaa Ellin taidot lottonumeroiden valikoimiseen. Meillä itsellämme on niin huono onni lotossa ja muissa arvonnoissa, ettei kuponkeja ole tehty pitkään pitkään aikaan. Pari vuotta sitten muistaakseni teimme muutaman rivin, mutta siitä kupongista ei tullut edes senttejä.

Ideana oli siis numeroida paperilaput, rypistää ne ja Elli saisi sitten valikoida onnettarena kasasta.

Pii tietysti änkesi "leikkiin" mukaan. Tämä kasametodi ei kuitenkaan ollut mieluinen leikki. Kumpikin kävi makoilemassa lappukasan päällä, mutta ei ollut sen kummemmin kiinnostunut alkamaan valikoimaan yhtään mitään.

Elli hävisikin aika äkkiä omiin leikkeihinsä...

Ja Pii tylsistyneenä makoilemaan raapimapuun ylätasanteelle.

Seuraavaksi kokeilussa oli laittaa kissanminttua lappukasan sekaan. Ei toiminut. Elli meni aivan sekaisin mintusta.

Laput + kulho + sekaan piilotettuja nameja -yhdistelmä toimi.

Pii oli ollut aktiivisempi valikoimaan lappuja. Sekin sai valikoida kaksi riviä.

Onneksi kuitenkin itse onnetar innostui valikoimaan numeroita. Neljän rivin verran. Toivottavasti Elli valikoi ne samalla metodilla, kuin sukatkin.

Lähes kaksi tuntia kestäneen operaation jälkeen kasassa oli kuusi riviä. Jee. Nyt rikastumaan 😉

Pääsiäinen ei näy meillä oikeastaan mitenkään. Ainoat koristeet ovat kaksi muovinarsissia katon rajassa. Pääsiäisruohot on jo syöty tai revitty. Kokeilin askarrella muutaman pikkujutun, mutta kissat tuhosivat ne jo.

Meidän vanhempia kissoja ei kiinnosta koristeiden repiminen, joten aikaisempina vuosina on voinut jotain laittaakin. Ehkä sitten ensi vuonna nämä pienet olisivat rauhoittuneet sen verran, että voisi laittaa pääsiäiskoristeita.

🥚🥚🥚 Mukavaa pitkääperjantaita ja alkavaa pääsiäistä! 🥚🥚🥚