lauantai 31. joulukuuta 2016

Toipilaat


Meillä on ollut nyt hyvin hyvin rauhallista. Vähän liiankin, kun on tottunut näiden ravaamiseen ja hyppäämiseen.

Pii on ollut aivan normaali, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ensimmäisenä iltana tosin se juoksi Ellin perässä ja kurnutti. Olisikohan hormonit jyllänneet vielä viimeisen kerran. Toki eläinlääkärissä saadut mömmötkin vaikuttivat.

Sen olen jo aikaisemmin huomannut, että eläinlääkärissä saatu kipulääke suoneen on paljon tujumpaa tavaraa, kuin kotona suun kautta annettava. Kissat ovat monesti aivan sekaisin ja täynnä virtaa siitä.


Elli sen sijaan on näyttänyt tältä. Se on vain nukkunut tai nököttänyt paikallaan. Ruoka on kuitenkin maistunut hyvin, eikä haavassa näy eikä tunnu mitään ihmeellistä. Siitä kuitenkin huomaa, ettei olo ole aivan paras mahdollinen.

Toistaiseksi kuitenkin näyttää, että kaikki menee kuten pitää. Sukkapuvun ja haavansuojan saa ottaa sitten ensi keskiviikkona pois. Tikit ovat onneksi sulavat, joten niistä ei tarvitse huolehtia.


Ellin katseesta kyllä huomaa.


Sukkapuku häiritsee Elliä todella paljon. Se nuolee sitä koko ajan ja yrittää repiä sen pois.



Ellistä on tosin tullut nyt jotenkin seurallisempi. Ennen se yleensä nukkui omassa rauhassa jossain korkealla tai piilossa. Nyt se änkeää viereen tai muuten vain läheisyyteen.


Tietokonetuoli on tällä hetkellä mukavin paikka. Siihen se änkeää vaikka itse istuukin jo tuolissa. Selän ja nojan väliin. Tai sitten selkänojan päälle (sitä on myös kiva kynsiä samalla!). Pii tietysti perässä.

Onkin tosi kiva istua itse tuolin reunalla, jotta molemmat kissat mahtuisivat myös samalle tuolille. Tälläkin hetkellä.

Seiso tai istu lattialla, ihminen!


Pii on oma (typerä) itsensä.


Mutta eihän niitä raaski hätyyttää siitä pois, varsinkaan nyt toipilasaikana. Istutaan itse sitten vaikka jollain jakkaralla.

Saa nähdä, pelkäävätkö nämä kaksi raketteja. Meidän vanhemmat kissat eivät välitä niistä mitään, joten jospa kakarat ottaisivat niistä mallia...

Mukavaa Uutta Vuotta!

torstai 29. joulukuuta 2016

Leikkauksilla


Eilen aamulla kävimme Ellin ja Piin kanssa eläinlääkärissä leikkauksilla. Tämä ikävä operaatio oli vain pakko tehdä. Elli alkaa olla sen ikäinen, että kohta olisi voinut tulla pentuja. Alusta asti on ollut selvää, että kumpikin leikkautetaan ettei tule vahinkoja.



Viimeistään eläinlääkärin vastaanotolla kissat aavistivat, että nyt jotain tapahtuu. Rokotuksista ei ole kuitenkaan niin kauan aikaa, joten ne kyllä tunnistivat paikan.


Pii oli ensimmäisenä vuorossa, koska operaatio on uroksilla nopeampi.


Ellille laitettiin tippa suoneen operaation ajaksi. Ja lämpötyyny tietysti alle. Myös karvat ajeltiin mahasta.


Päälle vielä sukkapuku. Kuin kinkkurulla.

Kumpikin sai herätteen vastaanotolla. Automatka kotiinpäin oli kuitenkin hyvin hiljainen. Kumpikin nukkui.


Kotona molemmat hoipertelivat muutaman metrin, ja jäivät niille sijoilleen torkkumaan. Kesti yli kaksi tuntia, ennen kuin ne virkosivat edes osittain.



Kumpikin halusi mennä vähän väliä kantokoppeihin torkkumaan, joten jätin ne tyrkylle. Ilmeisesti ne halusivat turvallisemman paikan nukkua tokkuroitaan pois.

Ja sitten kun vihdoin oltiin kokonaan herätty, oli nälkä. Ja iso sellainen.


Illalla kumpikin leikki jo kuin viimeistä päivää. Normaalia riehakkaammin vielä. Elli paini taas säkkituolin kanssa. Sukkapuku piti laittaa kaksi kertaa takaisin päälle. Vinkistä laitoin sen pannan kanssa kiinni ja sen jälkeen se pysyi päällä.



Myös joulukuusi sai kokea kissojen koston.


Elli sai 5 päivän kipulääkekuurin. Metacam on onneksi kissojen mielestä hyvänmakuista, ja Ellillekin sen laittaminen on helppoa. Se syö sen itse.

Tämän piti olla viimeinen eläinlääkärikäynti vähään aikaan, mutta ilmeisesti Piin kanssa joudutaan käymään heti alkuvuodesta uudestaan. Olen jo aikaisemmin maininnutkin, että Piillä on normaalia pienempi alaleuka (rakennevika). No, ilmeisesti sillä tulee olemaan ongelmia sen takia ja siltä joudutaan poistamaan alakulmahampaat!

Piillä meinaan vaihtui tässä vähän aikaa sitten hampaat, ja ne alakulmahampaat eivät sovi oikein sen suuhun. Nukutettuna eläinlääkäri pääsi katsomaan tarkemmin sen suuta. Hampaat painavat ylös ikeneen tosi pahan näköisesti. Ikeniin oli jo alkanut muodostua reikiä ja pahaa punoitusta.

Reppana joutuu siis taas, ihan liian pian eläinlääkärin käsittelyyn...

tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulu kuvina


Tämä postaus piti tehdä jo oikeastaan eilen. Lunta oli satanut kuitenkin niin paljon yön aikana, joten oli koko päiväksi ja illaksi töitä, eikä sen takia millään ehtinyt kirjoittaa.

Joka tapauksessa, tuli jouluna napsittua kuvia jonkin verran. Ei tietenkään joka tilanteesta, ei se kamera tietenkään jatkuvasti ollut mukana. Pitäähän sitä vähän (paljon) rentoutuakin.

Tämä joulu olikin ihanin joulu vähään aikaan. Pääsi oikeasti joulutunnelmaan ja sai vähän rentoutuakin.

Meidän joulu on aina sellainen perinteinen suomalainen joulu, kaavan mukaan mennään.


Kuusen laitoimme avautumaan jo pari päivää ennen joulua. Kissat saivat samalla tutustua kuuseen turvallisesti ilman koristeita. Köytin sen jo kiinni samalla (kaatumisvaara!). Kissoja ei kiinnostanut koristeeton kuusi juuri ollenkaan, ihme kyllä.

Seuraavana päivänä olikin koristelun vuoro. Laitettiin nyt kuitenkin vielä vähän varoen muitakin koristeita noiden paperitähtien lisäksi. Sellaisia, mitkä eivät hajoa. Alaoksille ei tosin kannattanut laittaa mitään.



Paketit laitamme aina kuusen alle odottamaan. Kissat eivät kuitenkaan jaksaneet odottaa seuraavaa päivää, vaan löysivät (haistoivat) kissanminttuhiiren yhdestä paketista. Ei mennyt kauan, kun paketti oli revitty auki ja hiirellä jo leikittiin. Elli tosin tykkäsi enemmän ihan vain siitä paketista.


Aattona jouluaterian laittaminenhan on aina oma operaationsa. Siihen kiireeseen kun vielä lisätään kuusta jatkuvasti repivät kissat... Matot rullalle ja koristeet alas. Nostat koristeen takaisin kuuseen ja saat vähän ajan päästä nostaa sen taas. Vanhempia kissoja ei onneksi ole kiinnostanut kuusi moneen vuoteen. Näille kahdellehan se nyt on jotain aivan uutta ja ihanaa. Iso kiva lelu.

Jotta saisi itse rauhan laittaa jouluruokaa, piti kissoille laittaa oma jouluruoka jotta rauhoittuisivat edes hetkeksi. Kolmea eri kissanruokaa, kinkkua verkosta räävittynä ja pala lohta. Kinkku ei kuitenkaan kelvannut kenellekään näistä neljästä...


Hämärän tultua piti totta kai pihalle laittaa lyhtyjä ja ulkotulia. Tai ainakin yrittää. Tuuli oli myrskylukemissa, joten ulkotulet sammuivat jatkuvasti. Kuten myös lyhdyt, joissa ei ole kunnollista tuulisuojaa. Kun meni hermot toistuvaan sytyttämiseen, haimme varastosta myrskylyhtyjä. Osa niistäkin sammui tuulen takia!

Tuulesta johtuen päätimme poiketa tavanomaisesta perinteestämme käydä jouluaattona haudoilla ja mennä viemään kynttilät vasta joulupäivänä.



Lahjat avasimme ennen saunaa. Yleensä toisin päin, mutta välillä näin... Pii tykkäsi seurata sivusta lahjojen aukomista. Elli keskittyi enemmän kuusen repimiseen.


Kissat saivat lahjaksi tietysti leluja. Sen lisäksi, jonka ne aikaisemmin repivät auki. Nämä eivät olleet niin kivoja, koska niissä ei ollut kissanminttua.


En se kummemmin ala esittelemään meidän lahjoja, mutta tämä kissoihin liittyvä kirja pitää mainita. Olikin ensimmäinen kirja joululahjaksi moneen vuoteen. Tätä kirjaa toivoin lahjaksi, sillä luin vähän aikaa sitten sarjan muut osat. Katukatti Bobista kuulin ensimmäistä kertaa Niemennokan nelijalkaisten blogista, tästä postauksesta.


No okei, tämä PartyLiten pöllö-somiste on pakko esitellä. Aivan ihana! Ja kun se on metallinen, kissat eivät voi hajottaa sitä.


Joulusaunasta on kiva tehdä tunnelmallinen. Laitan yleensä muutaman havunoksan lauteille. Ja kynttilät tietysti.

Tämän vuoden uutuutena Emendolle oli tullut pipari löylytuoksu. Arvasin, että sen täytyy olla hyväntuoksuinen, koska tämä pullo oli hyllyn viimeinen. Oli kyllä täyden kympin ostos. Ihanan tuoksuinen, kuin juuri uunista otetut joulupiparit. Pullo on niin iso, että siitä riittää helposti myös ensi jouluksi.


Saunan jälkeen napostellaan yleensä jouluruoan tähteitä. Nyt oli myös juustoja ja lahjaksi saatu viinipullo. Tunnelmaa sai lisättyä vielä laittamalla Netflixistä "takkaohjelma" pyörimään. Myös puuhellassa oli tuli.


Joulupäivänä kävimme anoppilassa jouluruoalla, kuten on tapana joka vuosi. Kiva maistella myös muiden jouluruokia, eikä vain omia. Niihin kyllä kyltyy joulunpyhien aikana.

Kissoista (joita siellä asustaa enemmän kuin meillä) piti tietysti ottaa myös kuvia.


Vielä yksi kissa jäi puuttumaan kuvista.


Hautausmaalla kävimme siis joulupäivänä. Kauas haudattujen muistamista varten on muutama "kivimuuri", johon voi laittaa kynttilän. Ne muurit ovatkin hienon näköisiä joulunaikaan.


Kaiken kaikkiaan kissat ovat tähän mennessä tehneet yllättävän vähän tuhoja. Mitä nyt kuusenkynttilät ovat välillä väärinpäin, ja koristeita pitkin lattioita sekä alimmat nauhat revitty. Havunneulasia kyllä on pitkin lattioita. Mutta onpa vain kuusi pysynyt vielä pystyssä.

Huh, tulipa kirjoitettua paljon tällä kertaa!


lauantai 24. joulukuuta 2016

torstai 22. joulukuuta 2016

Taipuisa Pii


Kissat ovat kyllä uskomattoman taipuisia olentoja ja venyvät halutessaan vaikka mihin asentoihin. Piillä oli taas omalaatuinen pesutuokio, josta ehdin jopa ottaa kuvia. Yleensä kameraa hakiessa kuvattava ehtii jo häipyä paikalta tai lopettaa puuhansa.

Ei kannata stressata joulujuttuja, Piikään ei stressaa mitään.







Mukavaa joulunodotusta!

tiistai 20. joulukuuta 2016

Elli vs säkkituoli



Elli on keksinyt, että meidän säkkituolihan on oikein kiva iso lelu. Se on nyt muutaman viikon ajan taistellut toistuvasti säkkituolin kanssa. Se saattaa viettää helposti puolikin tuntia ensin vaanien sitä, sitten hyökätä sen kimppuun.

Ilmeisesti säkkituolin sisällä olevat styroksit liikkuvat siellä sisällä ja pitävät kivaa ääntä, jota ihmiskorva ei oikein kuule. Olisipa kissoilla aina yhtä halvat huvit.

Ei siinä mitään, onpahan ainakin tekemistä. Kunhan ei vain tee reikiä. Miten kivaa kissoilla olisikaan, jos se tyhjentäisi koko sisällön pitkin lattioita...







Ellin mieluisin paikka säkkituolin vaanimiselle on viereinen hylly. Se on pitänyt tyhjentää tavaroista, sillä Elli tiputti ne jatkuvasti alas mennessään väijyntäpaikalle.




Pii tykkää olla mukana kaikissa leikeissä, mutta tätä säkkituoliväijymistä se ei tajua. Se monesti vain istuu tuolissa ja katsoo vierestä Ellin leikkejä.

Sitten jotain ei kissoihin liittyvää. Ajattelin näin ohimennen näyttää, miksi tässä blogissa ei tulla ikinä näkemään leipomisiani tai leivontaohjeita. Leivontataitoni on täysi 0. Yritin siis päähänpistosta tehdä eilen illalla macaron-leivoksia, koska kaupan pakastealtaassa näkemäni paketti jäi kummittelemaan mieleeni. Eihän se voi olla niin vaikeaa? No kyllä se näköjään voi. Olisi vain kannattanut ostaa se pakaste.

Pitkän ahertamisen, tarkan mittaamisen, ohjeen tuijottamisen ja keittiön sotkemisen jälkeen tulos oli nämä lättänät.


Ne siis levisivät, paloivat päältä, mutta olivat silti raakoja sisältä. Tarttuivat vielä leivinpaperiin kiinni. Ja aivan ohjeiden mukaan tehty.

Taidan jättää nuo leipomiset niille jotka osaavat ja ostaa vain valmiita ja pakasteita.


Tässä vielä esimerkkinä taidonnäytteeni siitä, että valmispakasteetkin voivat olla hankalia paistaa.


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...