Pöydän karvaajat

Pöydän päällä on kiva makoilla. Siinä on paljon tilaa. Voi vaikka painia. Näkeehän siitä samalla myös tiirata lintuja ja kaikkea muuta kivaa mitä ulkona liikuskelee. Harmi, että joku ilkimys ei ole enää pitänyt pehmuketta pöydän päällä. Muka niin kamalasti lähtee karvaa... Ja muka niitä ei ole tarkoitus repiä lattialle...

Elli oli eilen taas majoittunut pöydälle kärpäsjahdin jälkeen. Ajattelin hyödyntää tämän hetken kuvaamiseen. Elli nimittäin on erittäin harvoin paikoillaan, eikä siitä ole läheskään niin paljon kuvia, kuin Piistä.

Mutta Pii oli toista mieltä kuvauksen kohteesta.

Aina pitää edes jalat näkyä.

Eli nämä patukat.

Tai ainahan voi muullakin tavoin häiriköidä.

Vai Ellistä vain kuvia? Enkö olekaan pienin ja lellityin?

Sitten ei saa kuvata!

😸Mukavaa sunnuntaita! 😸

Sateen jälkeen

Vihdoin oli sateeton päivä! Yöllä tosin satoi, mutta sitähän ei lasketa. Päätimme käväistä Napun ja Piin kanssa ulkoilemassa pitkästä aikaa. Kumpikaan ei vain ollut oikein innoissaan märästä nurmikosta. Voisi se aurinko edes vähän vilahtaa, tuntuu niin syksyiseltä.

Valmiina koitokseen!

Tai sitten ei...

Heinäseiväshökötyksen alla oli kuivempaa. Samalla voi syödä heinää!

Pii ei tykännyt märästä nurmikosta.

Napun ilme kertoo kaiken.

Tai tämä kuva... Reipasta ulkoilua.

Kiukuttelu auttaa aina asiaan kuin asiaan. Sisälle siis.

Pitäisi varmaan ehtiä ulkoiluttaa näitä useammin, että tottuisivat. Ja toki paremmalla kuivemmalla kelillä.

Mukavaa tiistaita! 😸

Napu vai Toto

Napu ja Toto ovat aika samannäköisiä kissoja, mikä ei sinällään ole ihme, onhan niillä sama emä. Vaikka niissä on paljon samaa, on niissä myös paljon eroja. Luonteeltaan ne ovat aivan erilaisia, mutta luonnehan ei tietenkään välity kuvien kautta.

Idea tähän postaukseen tuli Kassisen ja Sepon henkilökunnalta. Pieni sekaannus on hieno näpäytys siitä, ettei kannata aina tuudittautua siihen uskoon, että itselle päivänselvä asia olisi sitä myös muille.

Tätä postausta varten oli tarkoitus ottaa tuoreempia ja parempia kuvia, mutta taas yllättäen en ole ehtinyt paljonkaan kameraa käyttää. Joten vanhoilla vanhahkoilla kuvilla mennään.

Niin, niitä eroja. Sekalaisessa järjestyksessä;

Pään muoto. Totolla on aikalailla pyöreä pää, ja Napulla taas kulmikas. Totolla on myös paljon "lättänämpi" sivuprofiili, tai toisin sanoen lyhyempi kuono.

Kuviointi kummankin naamassa on lähes identtinen. Ainoa ero on Napun vasemmassa poskessa. Siinä oranssi levittäytyy laajemmalle.

Ilmeissä on myös tavallaan eroja. Napu on yleensä (ei aina!) "vihaisen" näköinen. Tai ehkä paremmin voisi sanoa; Totolla on isot pyöreät silmät, ja Napulla taas pienemmät mantelin muotoiset.

Helpoiten Napun ja Toton erottaa kuitenkin värityksestä. Napu on kirkkaamman oranssi, ja Toto rusehtavan oranssi. Ero ei ole luonnossa ihan näin raju, kuten yllä olevassa kuvassa, mutta huomattava kuitenkin. Toton turkki on oikeastaan oranssin raidallinen.

Pentuna Totolla oli selvempi raidoitus.

Huonossa keinovalossa Toton turkki näyttää kuitenkin lähes samalta, kuin Napun.

Tästä tuli omasta mielestä vähän sekava kirjoitus. Ajatus ja kirjoitustaito hukassa näköjään taas vaihteeksi. Jospa tästä nyt jotain selkoa sai 😸

Pii 1v.

Tänään meillä juhlitaan taas synttäreitä! Pii täyttää yhden vuoden. Piin oikeaa syntymäpäivää ei ole tietenkään tiedossa, mutta tämän päivän sovimme aikoinaan.

Piin ei ollut tarkoitus jäädä meille, mutta nyt ei voisi enää kuvitellakaan etteikö se olisi "perheen" pienimpänä mukana joukossa. Lellikkinä. Omalaatuisena, vähän hölmönä kehrääjänä.

Tänään Pii saa erityisen paljon huomiota, leikitystä ja herkkuja. Uusi lelukin odottaa paketissa vauhdikkaita leikkejä.

😽😽  Oikein paljon onnea Piille!  😽😽

Weteraanikonepäivillä

Vaikka tämä onkin kissablogi, niin välillä voi kirjottaa vähän muustakin aiheesta. Löytyyhän tästä välillä myös käsityöräpellyksiäkin.

Eli, viime viikonloppuna järjestettiin taas vuosittaiset Weteraanikonepäivät Oulaisissa. Tämä tapahtuma sattui olemaan viikonloppureissun varrella, joten mikä ettei. Weteraanikonepäivät ovat Weteraanimoottorikerho Wanha Woima ry:n järjestämä valtakunnallinen tapahtuma, jossa on työnäytöksiä, auto- ja traktoriparaateja, rompetori, näyttelyitä ja muuta tapahtumaa. Oulaisten keskustasta kulki jatkuva ilmainen linja-autoyhteys tapahtumapaikalle.

Valitsimme vain väärän päivän: sunnuntain. Se sattui olemaan erittäin hiostavan kuuma päivä, vaikka olikin pilvinen. Ukkosta ilmassa.

Kuvia tuli napattua sen mukaan mitä muistin. Kameran käyttö unohtui katsellessa.

Heinäseipäiden tekoa.

Näyttelyssä oli myös vanhoja autoja laidasta laitaan. Punainen Jaguar oli ollut jossain elokuvassa joskus.

Joskus vielä jos pystyisi ostamaan tällaisen kesäautoksi... Haaveessa on hyvä elää.

Vanhoja traktoreita oli valtavat määrät siisteissä riveissä.

Moottorisahaveistoksia. Kissaveistosta ei kuitenkaan ollut...

Ja tietysti se parhain, eli rompetori. Kuvattavaa olisi ollut paljon, mutta jostain syystä kuvaaminen unohtui ensimmäisen telttarivistön jälkeen...

Ihanat värit.

Rompetorin tavarapaljoudesta huolimatta ainoaksi ostokseksi jäi tämä ovikoriste. Vaikka teenkin itse käsitöitä ja askartelen, niin mielestäni on myös tärkeä tukea suomalaisia käsityöläisiä ostamalla heidän tuotteitaan. Massatuotettuja tavaroita on kuitenkin kaupat pullollaan.

Mutta missä olivat kissojen tuliaiset? Koko tapahtumassa ei ollut ainoatakaan kojua, missä olisi ollut näille tärkeimmille tuliaisia! Vähän harmitti, kun kotona ennen lähtöä niille puhelin, että herkkuja ja leluja tulee sitten illalla. Vaikka eivät ne tietysti ymmärtäneet, mutta silti...

Mukavaa keskiviikkoa!

Minttua vai ei

Napu ei enää leiki sellaisella nuoruuden vimmalla, kuten ennen. Tietysti se välillä leikkii (kuten kissojen kuuluukin), mutta oikeastaan vain niinä hetkinä, kun joku kaksijalkainen sitä leikittää.

Eilen illalla se tosin innostui omatoimiseen leikkimiseen, sellaiseen, jota se harrastaa vain ja ainoastaan kissanminttulelujen kanssa. Omituista tässä on se, että tässä kyseisessä lelussa ei ole kissanminttua ollenkaan. Se on ihan vain perinteinen hiirilelu, joka on ollut unohdettuna jonnekin. Ei ole niin mitään muistikuvaa, mistä se on edes peräisin.

Napu kuitenkin käyttäytyi syystä tai toisesta samalla tavoin, kuin kissanminttulelun kanssa. Kuolasi, kiehnäsi ja hinkkasi itseään leluun.

 Elliä tämä lelu ei kiinnostanut, vaikka se on aina hulluna kissanminttuleluihin.

Pii ei myöskään kiinnostunut lelusta.

Napu olisi ollut mieluisampi lelu.

Ehkä Napua vain lapsetti liikaa? Tai sitten lelussa oli jokin muu Napun mielestä ihana tuoksu? Joku mikä on ilmaantunut siihen ajansaatossa... Pakkohan sitä lelua oli ihan uteliaisuudesta itsekin nuuhkaista: se haisi suoraan sanottuna kissan takapuolelle 😸


Mukavaa alkavaa viikonloppua!