Pienestä kivaa

Kissat osaavat onneksi viihdyttää itseään ihan omatoimisesti. Kätevää varsinkin silloin, kun itsellä on liikaa kiireitä, eikä ehdi leikittää kissoja niin paljon ja usein kuin tahtoisi ne tahtoisivat. Hyvällä tuurilla tämä niiden omatoiminen itsensä viihdyttäminen ei ole paikkojen särkemistä tai repimistä.

Eilen kuulosti pahastikin siltä, että jotain räplätään taas suurella innolla. Onneksi olivat keksineet toisenlaiset leikit. Nimittäin varastaneet muovipussin.

Tällaisia kummituksia meillä hiippaili.

Kunnes seinä tai jokin esine tuli vastaan.

Muovipussin sisään on tosi kiva tunkeutua.

Paitsi Ellin mielestä. Ellin arvolle ei sovi mennä muovipussin sisälle. Elli tykkää vain repiä niitä.

Yhdessä repiminen on kaikkein mieluisinta.

Nämäkin leikit käyvät kuitenkin aina lopulta tylsiksi. Puoli tuntia kestäneen rapistelun jälkeen siis...

Palkka! Nameja!

Valeasu

Viime päivinä on ollut vähän liian kiire. Ajatuksetkin ovat olleet osittain aivan jossain muualla, kuin siinä mitä on sillä hetkellä tekemässä. Vähän sitä sun tätä pitäisi ehtiä tekemään. Kissatkin jäävät vähemmälle huomiolle, mikä muuten sitten kostautuu iltaisin ja öisin...

Väsyneenä tulee usein nähtyä sivusilmällä kaiken maailman pikkuharhoja. Kuten varmaan moni muukin näkee.

Piin uusi olomuoto.

Tiskejä koneeseen laittaessani olin katsovinani sivusilmällä, että Pii on kerjäämässä nameja vieressä. Oikeasti siinä oli jättämäni tyhjä, kierrätykseen menevä pesuaineruiskun laatikko. Lässytin tälle pahvilaatikolle tiskien laiton ajan. "Otatko nameja, pus pus! Kohta pusu saa nameja, oota, joo... Missä muut... Mihin Velli on menny? Pus pus"  jne.

Vielä siinäkään vaiheessakaan en huomannut eroa, kun kurkotin pöydältä namipussia. Eron huomasin vasta heittäessäni nameja "Piille". Jaa. Kissat taisivat olla kaikki saunassa nukkumassa. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä (tai kuulemassa).

Kaksoisolento?

Kissat tietysti saapuivat paikalle ottaessani kuvaa laatikosta. Nykyään käykin lähes aina niin, että kissat pamahtavat paikalle ottaessani kameran käteen. Luultavasti siksi, että yleensä saavat kameran edessä tehtyjen temppujen edestä nameja.

Myös Elli tarkistaa.

Kissablogi ja vain kuvia rumasta pahvilaatikosta? Eihän se käy. Eli kaivetaanpa tähän loppuun arkistoista joku eteen tuleva;

Näin. Paljon parempi.

Mukavaa viikonloppua!

Muka kiipeilyseinä

Tämä juttu tästä kissojen aluillaan olevasta kiipeilyseinästä on pitänyt laittaa useamman kerran aikaisemmin, mutta jostain syystä on tullut kirjoiteltua muista asioista. Kuin tästä nyt muka olisi hankala kirjoittaa. Kuvat ja jotain tyyliin: "hei, tein tällaisen!" onkin niin vaikeaa.

Joka tapauksessa, joku aika sitten aloittelin rakentelemaan kissojen huoneeseen kissoille kiipeilyseinää. Oikeastaan seinä on Elliä varten, koska sillä on aivan kamalat himot kiipeillä joka paikassa. Toiveena olisi, että tämä rauhoittaisi neidin viettejä edes vähän. Saa nähdä.

Seinä on iso ja kokonaan tyhjä, joten siihen on aika helppo lätkiä hyllyjä ja kaikkea muuta. Vielä siinä ei ole paljoa, mutta hiljaa hyvä tulee. Tarkoituksena on tehdä se lähes kokonaan kierrätysmateriaaleista.

Toistaiseksi siinä on vasta neljä hyllyä, jotka jäivät ylimääräiseksi vaatekaapin tuunauksesta. Nämä piti tietysti maalata (jämämaaleilla) sävyyn sopiviksi. Kissathan toki arvostavat harmonista värimaailmaa... No ainakin omaan silmään parempi niin.

Ikivanha, varmaan Napun pentuaikoina kirpputorilta ostettu, raapimapönttö päätyi nurkkaan. Toki siitä "hajonneesta" puusta tulee pönttö myös lisäksi tälle seinälle, paikka vain on hakusessa. Pöntön ja tason väliin oli tarkoitus tehdä riippusilta, mutta ei sattunut olemaan tarvittavia materiaaleja - vielä. Johonkin kohtaan sellainen kuitenkin tulee. Ne ovat olleet niin hauskan näköisiä muiden kiipeilyseinillä.

Vaihtoehtoinen ratkaisu oli lauta, johon kiinnitin riman pätkiä portaiksi.

(Näin jälkikäteen kuvaa katsoessani huomasin, että pöntöstä on käyty repimässä naruja irti. Ilmeisesti joku Elli on päässyt hyppäämään siihen, vaikka "siltaa" ei olekaan ollut. Itse en huomannut mitään ruuvatessani lautaa kiinni. Liima käteen siis taas...)

Näihin hyllyihin laitoin vielä suikaleet liukuesteteippiä. Idean sain alun perin Niemennokan nelijalkaisten blogista. Eivätpä liukastele.

Pii oli ensimmäisenä kokeilemassa. Ei ollut oikein tyytyväinen.

Sama aloittaa namien kerjäys. Tai sitten Pii ei tiennyt miten reagoida tähän. Se tekee nykyään tuota myös silloin, kun ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä...

Kai ne paikat voi tutkia sitten kumminkin.

Mut hei, täältähän näkee ulos!

Ja mitä Elli tuumaa? Elliä ei oikein kiinnosta. Ei mitään haastetta. Tylsä.

Seinän kehittely jatkuu sitä mukaa, kun ideoita ja materiaaleja löytyy/jää ylimääräiseksi jostain. Kirpputoreiltakin voi varmasti tehdä löytöjä.

Mukavaa helatorstaita! (Piti varmistaa. Jostain syystä itsellä menee aina sekaisin helatorstai ja helluntai...)

Pikku peto

Sulka- tai höyhenlelut on parhaita. Pii ei oikein muilla halua leikkiä. No ehkä palloilla joskus.

Piillä on niin paljon rauhallisempi tyyli verrattuna meidän muiden kissojen leikkeihin, että sille paras leikkihetki on silloin, kun muut ovat muualla. Pii jää muuten jalkoihin.

Ensin varmistetaan, ettei muita näy.

Sitten uskaltaa innostua taisteluun.

Ensin väijytään.

Sitten saalistaja iskee.

Mun!

Älä vie!

Hups.

Näitä leluja ei ole tehty kestämään. Joka kerta irtoaa vähintään yksi höyhen. Siksi meillä kissat eivät saa leikkiä näillä omin päin. Irronneet höyhenet menisivät varmasti suuhun.


Mukavaa alkavaa viikkoa!

Operaatio raapimapuun korjaus

Iltapuuhasteluna kokeilin korjata kissojen hajottamaa raapimapuuta. Kaupasta löytyi kuin löytyikin muovinhitsausainetta, kuten muistelinkin joskus nähneeni siellä sellaista. Aikaisempaa kokemusta tästä ei ollut, joten odotuksia ei ollut kovinkaan paljoa.

Ohjeet paketissa olivat tosi kivaa luettavaa. Hienosti suomennettu. "Irrota ruisku. Käännä ruiskun neulan puoleinen pää ylös ja vedä mäntää hieman taakse." Niin mitä? "Männästä ponnahtaa esiin sekoituslasta." Ei muuten ponnahtanut, se piti ihan itse irrottaa ruuvimeisselillä.

Tosiaan aineet piti sekoittaa keskenään. Ja vau mikä haju tästä lähti! Olen haistellut ennenkin liimoja (en siis sillä tavalla haistellut), mutta tämä oli jo jotain. Meinasi taju lähteä muutaman minuutin kuluttua. Tässä aineessa on erittäin voimakas kemikaalin haju. Tuli vähän huono olo.

Päät sain jollakin tavoin oikeille kohdille. No vähän piti käyttää apuna vasaraakin. Muovi on siitä rasittavaa, että kun se repeää, se myös muuttaa muotoaan. Itse tökötti tarttui aika hyvin. Se ei kylläkään oikeasti hitsannut muovia, vaikka kulkeekin muovinhitsausaineen nimellä. Se oli oikeastaan vähän kuin tujumpaa ja paksumpaa liimaa.

Toisesta tuli vähän ruma. Hyvin kannattavaa väsyneenä iltamyöhäisellä puuhata tällaista. Kovetuttuaan tämä aine ei muuttunut värittömäksi, kuten liima yleensä. Eli tätä ei voi käyttää mihinkään näkyvälle paikalle.

Apulaisia tietysti oli tarkkailemassa tilannetta.

Pii seurasi ylimmältä tasolta tätä sähellystä. Tuli vähän sellainen tunne, että jos se osaisi, se olisi nauranut tälle touhulle.

Lopputuloksena tälle korjausyritykselle oli se, että yhdestä tolpasta oli mennyt kierteet niin pahasti, ettei sitä pystynyt enää käyttämään tähän. Joten väliin kuuluva pöntönmallinen pesä oli pakko jättää pois. Ihme kyllä siinä rumemmassa muoviosan korjauksessa oli kierteet täysin kunnossa ja sen sai laitettua paikoilleen.

Vaikka meneehän se näinkin. Ylimmän tason sai kuitenkin laitettua puuhun kiinni. Eipä ole turhan korkealla. Ainakin toistaiseksi tämä on pysynyt kasassa. Aika näyttää, onko kestävämpi, kuin ihan perinteisellä liimalla.

Pöntön ajattelin hyödyntää kissojen kiipeilyseinässä tai jossain muussa projektissa. Toivottavasti tämä nyt tällä operoinnilla kestäisi edes jonkin aikaa. Pitää varmaan vielä kuitenkin jossain välissä tukevoittaa tätä, ettei samanlaista tilannetta pääse taas käymään. Pieniä kulmarautoja jos laittaisi, voisi ehkä tulla hyvä...

Tomaattien sukupuutto

Niinhän siinä sitten kävi, että tomaattien taimet menehtyivät. Olisi pitänyt arvata, että taas käy näin. Viime vuonna sain kuitenkin yhden taimen ulos asti. Nämä menivätkin sitten näin nopeasti.

Ensimmäiset kolme kuolivat parin päivän sisällä siirtämisestä isompiin ruukkuihin. Muistuttelin itseäni useampaan kertaan, että näitä ei sitten saa kastella kylmällä vedellä. Ilmeisesti vesi oli kuitenkin liian kylmää. Tai sitten näille tapahtui jotain ihmeellistä.

Viimeinen, se kaikkein sitkein taimi kuoli kuitenkin sekin. Vaikka miten yritin taimea varjella, se oli yksi ilta nuupahtanut ja kuivunut kasaan. Se siitä sitten. Oli viimeinen kerta, kun leikin tomaattien kanssa.

No jaa. Onneksi kaupasta saa ihan valmiita tomaatteja paljon helpommalla. Niitä ei voi pelästyttää piloille. Kaupasta ostetut ovat varmasti myös paremman makuisia verrattuna itsekasvatettuihin. Joo. Happamia, sanoi kettu.

Niinpä tietysti

Toissa yönä heräsimme kohtalaisen kovaääniseen rämähdykseen. Ääni muistutti lähinnä sellaista, että jossain olisi kaatunut kokonainen kaappi. Ei muuta kuin ylös ja tarkistamaan tilanne. No joo, kissat olivat sitten ravanneet ilmeisesti jossain kissanminttuhuuruissa ja raapimatelineestä oli sitten rämähtänyt osa nurin. Yöllä sitä ei jaksanut alkaa kasaamaan. Valot pois ja takaisin peittoihin.

Aamulla lähempi tarkastus kuitenkin osoitti, että raapimateline olikin hajonnut vähän isommin, kuin yöllä vaikutti. Voi ku kiva. Huokaus.

 Syylliset alkoivat aika äkkiä parveilemaan ympärillä.

Telineeseen pyöritettävistä pilareista (onkohan lie oikea termi noille) oli revennyt muoviosat ja kierretangot jääneet tasoihin. Kahdesta kohtaa.

Taisinkin vasta mainita jossain postauksessa, että tätä pitäisi tukevoittaa jotenkin. No vähän myöhäistä nyt. Kyllä harmittaa.

Tämä ei enää pysy kasassa. Muoviosat pitäisi saada korjattua. Liimallahan nämä eivät varmasti pysy. Jossain (ja jonkun) kaupan liimahyllyllä olen nähnyt muovinhitsausainetta. Sen toimivuudesta ei ole kokemusta, mutta tähän sitä voisi kyllä kokeilla. Jos ei sillä onnistu, niin pitää ottaa järeämmät aseet käyttöön.

Kissat ne eivät osaa olla syyllisen näköisiä. Muka viattomia.

Tiivis tunnelma

Meillä tykätään nukkua kylppärin ikkunan edessä olevassa pahvilaatikossa. Usein se onkin kissoja täynnä. Tai siis kolme on siinä. Valitettavasti kaikki neljä eivät mahdu siihen samaan aikaan, vaikka miten yrittäisivät ängetä. Ovat ne kokeilleet.

Usein on käväissyt mielessä ostaa siihen ihan oikea peti, mutta minkälainen jättipeti... Ja muutenkin, vastahan näille osteltiin leluja ja muuta kivaa. Ei nyt jatkuvasti kaikkea. Menee pian koko talous vararikkoon näiden kanssa.

Sitä paitsi nämä kaupoista ilmaiseksi saatavat hedelmä/vihannes-laatikot ovat olleet oikein toimivia tässä. Pohjalle voi levittää pyyhkeen tai peiton, jonka sitten saa helposti napattua pois. Pyyhe pesuun ja toinen tilalle. Pysyy aika pienellä vaivalla puhtaana. Eikä haittaa vaikka kissat jyrsivät laatikon reunat. Seuraavien ruokaostosten mukana uusi tilalle. Voi jos näitä saisi vähän isompana...

Rumahan tuollainen on, mutta ilmainen on aina ilmainen 😊



Mukavaa viikonloppua!

Kokeilussa Lift to Sift

Meillä innostutaan aina kaikista uusista asioista. Varsinkin, jos se sattuu helpottamaan jotain ikävää tai rasittavaa hommaa. Yksi kissojen hiekkalaatikoista oli jo niin naarmuinen ja pinttynyt, että se oli aika uusia. Ikää sillä oli jo kolme tai neljä vuotta. Mustista ja Mirristä löytyi tällainen Moderna Lift to Sift-kissanvessa.

Ihastuin ajatukseen, että tämä helpottaisi edes hiukan neljän kissan jätösten siivoamista. Korkea hinta laittoi miettimään kahteen (tai useampaan) kertaan tämän ostamista, mutta päädyimme tähän nyt sitten kuitenkin. Onneksi oli kertynyt vähän bonuspisteitä.

Laatikko on ollut nyt käytössä hieman vajaan kuukauden. Se kelpasi kissoille oikein hyvin ja siinä on oikeastaan asioitu kaikkein eniten.

Tässä on siis toimintaperiaatteena se, että hiekkalapiota ei tarvitse. Siivilän avulla jätökset voidaan siivilöidä roskikseen ja puhdas hiekka valuu sen lävitse laatikkoon, josta se sitten kipataan taas siivilän läpi toiseen laatikkoon.

Tähän kuuluu siivilän ja reunuksen lisäksi kaksi laatikkoa, koska hiekkaa joutuu "siirtämään". Toista kuuluisi pitää alimmaisena, mutta itse pidän sitä säilössä muualla, koska se oli tosi hankala irrottaa pohjasta tyhjennystilanteessa.

Ensimmäisenä huonona puolena ilmeni se, että hiekkaa tarvitaankin tähän paljon enemmän, kuin perinteisessä laatikossa. Pohjan ja siivilän väliin jää hukkatilaa jonkin verran.

Näytön paikka. Elli apulaisena.

Näyttää toimivan.

Toisen laatikon kautta takaisin. Ihan puhtaalta näyttää.

Toisena huonona puolena tässä on se, että kiireessä tätä tyhjentäessä käy helposti vahinko. Oman huolimattomuuden takia jätökset ovatkin levinneet muutaman kerran pitkin lattiaa.

Kokonaisuutena tämä hiekkalaatikko on ihan käyttökelpoinen helpotus tyhjennyspuuhaan. Ei ollut kuitenkaan täysin hukkaostos. En nyt tiedä, onko tämä aivan täysin hintansa arvoinen, mutta ainakin säästää vähän aikaa, vaivaa ja hiekkaa. Miinuksia tälle tulee kuitenkin korkeasta hinnasta ja siivilän tukkeutumisesta silloin tällöin. Lisäksi miinuksen se saa vielä siitä, että tätä ei voi (tai tietysti voi, mutta ei kannata) tyhjentää normaalikokoiseen muovipussiin. Siinä tulee helposti sotkua.

Lapiohommilla mennään kuitenkin toistaiseksi muiden laatikkojen osalta. Ei se lapioiminen kuitenkaan niin paljoa aikaa vie verrattuna tähän, että raaskisi vielä kolme tällaista ostaa. Ehkä sitten, kun taas yhden joutuu vaihtamaan.



Niin ja täytyy varmaan vielä lisätä, että tämä laatikko on ihan itse ostettu. Ei siis ole saatu mitään kautta. Eläinblogien puolella ei saada ilmaisia tuotteita.