Kun meinasi käydä huonosti

Välillä tapahtuu ikäviä juttuja itse kullekin. Ne kuuluvat elämiseen. Tuntuu vain, että nyt tänä vuonna meille niitä on käynyt erityisen paljon. Taas meinasi tapahtua jotain ikävää ja tämä oli oikeastaan ihan kokonaan omaa syytäni.

Tällä hetkellä on sellainen fiilis, että olen huono kissan omistaja. Kaikki pitäisi ottaa huomioon, mutta kaikkea ei voi ottaa huomioon.

Elli nimittäin oksensi. Luulin että karvapalloja, koska se oli syönyt vasta kissanruohoa. Siivoamaan mentyäni ihmettelin kasaa. Häh, babyporkkanoita? Eihän meillä ole ollut babyporkkanoita moneen päivään.

Sitten tajusin. Ei ne ole babyporkkanoita, vaan korvatulppia! Voi *piip*. Neljä kokonaista mahassa turvonnutta korvatulppaa! Elli on jossain välissä päässyt näihin käsiksi. Ja syyllistävä sormi tästä osoittaa suoraan minuun.

Voi vain kuvitella, mitä korvatulppa, saati sitten neljä, voi tehdä (pentu) kissan suolistolle. Onneksi näitä tuli oksennuksen mukana parillinen määrä, niin ei tarvitse pohtia onko mahassa enempää. Varmistin vielä, ettei muita tulppia puutu.

Joudun nimittäin käyttämään korvatulppia öisin vähän väliä, koska mieheni kuorsaa (sori Ville, paljastus tässä samalla). Olen säilyttänyt näitä tulppia yöpöydällä. Miten tyhmää. Tästä lähtien tulpat ovat sitten rasiassa piilossa kissoilta.

Onneksi Ellille ei tullut mitään suolitukosta tai muuta vastaavaa, vaan se oksensi tulpat. Kunto on ok, eikä eläinlääkärilläkään (tehosterokotukset olivat eilen) havaittu mitään ihmeellistä. Säikähdyksellä selvittiin tällä kertaa. Isolla sellaisella.


Toivottavasti viikonloppu alkaa paremmissa merkeissä. Mukavaa torstaita!