Kissanpentujen kotiutuminen

Kumpikin kissanpentu on nyt asettunut taloksi. Elli asettui heti ja Piillä kesti vähän kauemman aikaa. Pii tarvitsi myös isosiskoa turvaksi. Juoksua ja ravausta riittää. Tavarat eivät meinaa pysyä millään paikoillaan. Onneksi toistaiseksi vain Elli pystyy hyppäämään pöydälle.

Piin vaiheista

Pii ei suostunut juomaan vettä aluksi ollenkaan. Vain maito (laktoositon) kelpasi. Liittyi varmaan sen nuoreen ikään. Nyt 9-viikkoisena se juo jo vettä, onneksi.

Arkana puolivillikissanpentuna Pii ei antanut koskea alkuun ollenkaan. Höyhenkepillä leikitys auttoi kesyttämisessä. Leikkiessä unohtui pelko.

Nyt Pii tulee jo itse omasta halustaan syliin. Sekä kehrää silitettäessä. Tätä kirjoittaessakin itseasiassa se nukkuu sylissä.

Ellin vaiheista

Elli oli reipas ja luottavainen jo löytöeläintalolla. Se asettui myös heti taloksi meille. Ensimmäisenä iltana jo tuntui, että se olisi ollut meillä aina.

Elli kiersi heti tullessaan talon ympäri, kävi ruokakupilla ja asettui tutkimaan raapimapuuta.

Elli ja Pii tutustuivat toisiinsa leikin yhteydessä. Hienosti meni. Kissat leikkivät keskenään jo ensimmäisenä iltana. Siitä hetkestä lähtien yksittäiskuvien saaminen on ollut hankalaa. Niille on kehittynyt napanuora välilleen, eikä toinen ole ikinä ilman toista :) Pii roikkuu usein Ellin hännässä, onhan Ellillä normaalia pidempi hieno häntä.

Elli tuli jo ensimmäisenä iltana mieheni mahan päälle makoilemaan ja tv:tä katsomaan. Ja kehräsi tietysti. Elli on kova tyttö kehräämään. Heti syliin päästyään lähtee kehruukone käyntiin. Välillä jopa vain kun katsoo sitä.

Ihmetyttää, että miten joku on voinut hylätä näin ihanan ja luottavaisen kissan.