Kissoista

Nyt päästään pikkuhiljaa itse blogin tähtiin. Kerron vähän ensiksi taustaa kummastakin kissasta. Kummallakin on oma alku tarinallaan. Kirjoitan tähän lyhyen version, pitempi versio tulee sitten kummankin kissan omalle sivulle.

Pii







Pii on saanut nimensä erikoisenkuuloisesta naukumistyylistään. Kimeä ja pitkä.

Pii tuli meille vähän niin kuin vahingossa. Tai oikeastaan pelastimme sen. Eräs henkilö oli kuullut, että olimme kissanpentua vailla. Ja tämä tuttu oli tehtaan pihalla ruokkinut yksinäistä kissanpentua. Emo ja muut pennut oli jo ilmeisesti viety löytöeläintaloon, mutta tämä pentu oli jäänyt jälkeen ja piileskeli rautakasan välissä.

Tämä tuttu siis ilmestyi pihallemme kissanpennun (reilusti alle luovutusikäisen) kanssa. Kuulemma pentua uhkasi lopettaminen :( Olimme jo tässä vaiheessa käyneet katsomassa löytöeläintalolla toista kissanpentua ja varanneet sen. Mutta eihän nyt pientä orpoa kissanpentua voinut tuomita kuolemaan. Vielä kun se katsoi suoraan silmiin ja miukui... Niinpä Pii siis jäi meille. Ajattelin, että kyllähän sitä varmaan kahden pennun kanssa pärjää jos kerran yhdenkin.

Alkuun Pii oli erittäin arka, kuten arvata saattaa. Sillä ei ollut aikaisempaa kontaktia ihmiseen. Se sähisi ja pelkäsi kaikkea. Niinpä Pii sai oman "eristyskopin", jossa se sai totutella sisäelämään. Pii oli tullessaan vain noin 7 viikon ikäinen. Aivan liian pikkuinen. Arvioimme sen syntymäpäiväksi 15.7.2016. Ruokahalut sillä oli kuitenkin hyvät. Ja matokuurinkin sai menemään alas (vatsa oli sillä melko pullollaan).

Pikkuhiljaa Pii kuitenkin kesyyntyi. Ruokkiminen auttoi tässä valtavasti, Piillä meinaan on aivan valtavat ruokahalut. Muutaman päivän päästä tulostaan sain jo koskea siihen. Sylissä sitä sai pitää viikon päästä. Kahden viikon kuluttua se tuli jo omatoimisesti syliin. Kesyyntymisessä auttoi myös myöhemmin kotiin tullut Elli, joka toimii isosiskona.

Elli



Elli sai nimensä jo ennen kuin edes olimme nähneet sitä. Päätimme nimittäin, että seuraavan kissamme nimi on Elli. Nimi on muunnelma meidän rakkaan paremmille hiirestysmaille joutuneen kissan nimestä.

Elli tuli meille löytöeläintalosta. Kokkolassa sijaitsevasta Kotipesästä. Kuulimme sattumankautta, että sinne on tuotu löytöeläimenä kilpikonnanvärinen pitkäkarvainen kissanpentu. Olimme etsineet jonkin aikaa juuri sellaista. Lähdimme heti seuraavana päivänä katsomaan kissaa.

Elli oli myönteinen yllätys tavattuamme sen. Se nimittäin tuli heti luoksemme ja kehräsi. Ja lujaa. Sylissäkin neiti tykkäsi olla. Syntymäaika neidille oli löytöeläintalonväen mukaan noin 1.6.2016. Se olikin sitten varma siltä istumalta, että Elli tulee meille. Elli valitsi itse. Jouduimme vain harmiksemme odottamaan pakollisen 15 vuorokauden odotusajan, jos joku kaipaisi Elliä takaisin. Koko sen ajan pelkäsin, että tulee puhelu löytöeläintalolta.

Puhelua ei kuitenkaan onneksi tullut ja saimme hakea Ellin kotiin odotuksen jälkeen. Pii oli tullut meille tässä välissä (olikohan ollut viikon). Jännitti vähän miten tulevat toimeen. Elli asettui heti taloksi kantokopasta päästyään. Ensin kierrettiin häntä pystyssä koko talo, sitten ruokakupille. Piin kanssa ne tulivat heti hyvin toimeen. Tutustumisen jälkeen kissat juoksivat peräkanaa ympäri taloa.

Elli on varmasti reippain kissa joka meillä on ollut. Se oli heti seuraavana päivänä tulostaan kuin se olisi ollut meillä aina. Ihmisiä (vieraitakaan) se ei pelkää yhtään. Heti kun siihen koskee alkaa valtava kehräys. Sylissä tykkäsi olla heti alusta alkaen.

Tästä tulikin vahingossa pitempi kirjoitus, vaikka piti kirjoittaa lyhyesti.