Myyrä, Pieru ja Muut

Tyhjänpäiväistä ja joutavaa pohdintaa luvassa tällä kertaa. Törmäsin nimittäin eräällä palstalla keskusteluun lemmikkien vähemmän imartelevista lempinimistä. Jäin sitten pohtimaan näitä kommentteja. Osa koki loukkaavana kutsua kissojaan tai muita lemmikkejään halventavilla lempinimillä. Osan mielestä oli aivan normaalia kutsua koiraansa piskiksi tai kissaansa kakkapyllyksi. Kaikilla lemmikinomistajilla on varmasti edes yksi lempinimi lemmikilleen. En ole ainakaan vielä törmännyt sellaiseen lemmikinomistajaan jolla ei ole.


No onko se sitten halventavaa ´haukkua´ omia lemmikkejä? Ei minun mielestäni. Miksi olisi? Eikä varmasti ole eläintenkään mielestä, eiväthän ne ymmärrä sanojen varsinaista merkitystä. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin tosissaan. Enemmän minua ällöttää siirappinen ´tule äidin kultamussukka tänne´-sössötys. Meidänkin kissoilla on ja tulee olemaan lukemattomia lempinimiä, joista osa on ei niin imartelevia. Luulin, että meidän kissojen lempinimet ovat vajaita, mutta keskustelupalstalla oli paljon pahempiakin nimiä. Hauska niitä oli lukea. Emme siis mieheni kanssa olekaan niin outoja, kuin luulin. Ainakaan sen puolesta.

Onko se sitten loukkaavaa, jos joku muu kutsuu omia lemmikkejä halventavilla nimillä? Itseäni ei haittasi yhtään jos tutut tai sukulaiset kutsuisivat kissojamme karvapyllyiksi, karvakasoiksi jne. Mutta entä jos kyseessä olisi joku random tyyppi? Ehkä. Ainakin silloin jos tietäisin, että kyseinen henkilö on kissojenvihaaja...

Sainkin näistä palstalaisten nimilistoista inspiraation listata myös omien kissojen lempinimiä. Pennuilla ei vielä ole niin paljon nimiä, koska ovat vasta olleet muutaman viikon meillä. Mukana listassa myös vierailevat tähdet.

Myyrä nukkuu

Pii

Myyrä (ikävä kyllä tottelee tätä nimeä)

Kakara

Kuuraperse

Tyhmä

Possu

Possuliini

Röhkö

Possukka

Pieru sohvalla

Elli

Pieru

Kurnu

Velli

Dyykkari

Melli

Tuho-Toosa

Spuge

Mölli 4.8.2015-14.8.2016 Rest in Peace.
Lukuisista eläinlääkärin hoidoista huolimatta
menetimme mitä rakkaimman kissan.

Mölli

Pamppers

Karvaperse

"tyhmännäkönen"

Prinsessa

Ipana

Vamppu

Kalkkuna

HK

Kolmio

Napu 25.3.2009 --->

Napu

Paksu

Fatboy

Puna

Läski

Rööri

Pyy

Luigi

BigMama

FatOrange

Tötö 24.11.2012 --->

Toto

Tötö (tämä on muuttunut oikeaksi nimeksi)

Minkki

Mink Master

Köö

Luikki

Skunk

Pyppeli

Kissanruohoa ja repimistä

Laitoin kissoille ohraa kasvamaan kissanruohoksi. Saa karvapallot mahassa kyytiä. Pitkäkarvaisille kissoille ruohon antaminen on tärkeää. Turkkia nuollessa karvoja eksyy mahaan ja sitä kautta suolistoon. Nämä karvapallo-ongelmat on meilläkin aikaisemmin koettu. Kissojen mielestä sillä on myös mukava leikkiä. Elli oli mukana istuttamassa ja tarkistamassa työn lopputuloksen.

Kakarat ovat ottaneet rasittavan tyylin repiä tapetteja ja sohvaa. Raapimapuita niille on kolme, mukaan lukien yksi iso raapima/leikkiteline. Mutta ei, ne eivät kelpaa kun on niin paljon kivempi repiä tapettia ja lähteä kurnuttaen karkuun kun komennetaan... Elli ei ainakaan meinaa uskoa millään.

Oven vieressä hienot jäljet tapetissa

Ja ikkunan alla...



Ja makuuhuoneessa...

Täällä saa kohta uusia taas tapetit. Emme ole kerenneet vielä remontoimaan muutenkaan talon toista päätä loppuun ja kohta saa uusia jo remontoidut huoneet... No, sitä se kissanpito on. Pitää koittaa paikkailla jälkiä liimalla.



Ahkeroinnin jälkeen on hyvä ottaa pienet unet

Jompikumpi pennuista on myös ottanut tyylikseen peittää VÄHÄN reippaammin. Hiekkaa on metrin säteellä hiekkalaatikosta. Sitä onkin kiva joka päivä kahdesti lapata takaisin hiekkalaatikkoon. Pitää ostaa jonkinlainen alusmatto.

Onneksi laatikko on kissojen omassa huoneessa. Ja nyt ei enää harmita yhtään että ei olla ehditty jatkaa sen huoneen remonttia... Lattia menee vaihtoon vasta kun kissat ovat aikuisempia.

On varmasti hyvin peitetty



Kissat Facebookissa

Pii EI tykkää

Elli ja Pii saivat eilen oman Facebook-sivun! Tähän operaatioon meni melkein koko eilinen päivä. Sunnuntai talteen siis.

Sivuille pääsee täältä

Terveyseroja kissarotujen välillä

Luin hiljattain Helsingin Sanomien julkaiseman artikkelin Terveyseroja kissarotujen välillä. Linkin löysin SEY:n facebook-sivujen kautta. Kysely tähän tutkimukseen toteutettiin pääosin facebookin kautta. Tulokset julkaisi Frontiers in Veterinary Science -tiedelehti.

Artikkelissa oli myös asiaa kissanpentujen liian aikaisesta vieroittamisesta.

"Ryhmä on vasta laatimassa tieteellistä julkaisua havainnostaan, jolla voi olla merkitystä myös kissojen hyvinvoinnille. Alustavien analyysien mukaan kissan pentuajan kohtelulla ja aikuisiän ongelmilla on yhteys. 

Jos pennun vieroittaa liian varhain emostaan, seurauksena on erilaisia käyttäytymishäiriöitä, etenkin arkuutta. Se voi purkautua pakko-oireina, kuten häiritsevänä nuoleskeluna ja imeskelynä. 

”Pentuiän tapahtumat näkyvät kissoissa ihan niin kuin ihmislapsissakin. Pentujen kokemukset jättävät jäljen myöhempiin vaiheisiin”, Lohi kertoo.
Hän arvelee, että vieroituksen lykkäämisellä myöhemmäksi voitaisiin kenties parantaa kissojen hyvinvointia – massiivisesti ja maailmanlaajuisesti. 

Nyt julkaistussa terveystutkimuksessa käyttäytymisosuus oli vasta alustava. Tutkijoiden tavoitteena on tehdä kissoista paljon perusteellisempi käyttäytymiskysely, jollainen on nyt meneillään koirista."

Saa nähdä, tuleeko Piille mitään käytöshäiriöitä. Toivottavasti ei. Sehän oli vasta 6-7-viikkoinen kun te tuli meille... Mutta ei sitä voinut jättää yksin tehtaan pihalle.

Kun sisarukset ja ilmeisesti emokin oli jo loukutettu. Nyt se saa ainakin olla lämpimässä sisällä ja ruokaa on tarjolla jatkuvasti nenän edessä. Arka se oli alkuun, mutta ei enää ollenkaan. En ole ainakaan vielä havainnut sillä mitään tekstissä mainittuja pakko-oireita.

Pii ei stressaa tulevasta

Alun arkuus hävisi Piiltä kun haimme Ellin. Elli on niin reipas ihmisiä ja uusia asioita kohtaan, niin totta kai Piinkin täytyy sitten olla. Pii meinaan ottaa mallia Elliltä kaikissa asioissa. Elli ja Pii ovatkin kuin paita ja peppu. Toivottavasti Ellin ansiosta Piille ei tule käytöshäiriöitä vanhempana.

Matokuurin antaminen

Tänään kissat pääsivät leikkimään uudella höyhenkeppi-lelullaan. En ehtinyt ottaa edes lappua irti kun se oli jo toisen hampaissa. Hyvin mieluinen lelu. Höyhenkeppi kärsikin leikityksestä jo sen verran, että osan höyhenistä joudun liimaaman takaisin. Kakaroiden mielestä höyheniä oli kiva kantaa piiloon.



Kiva uusi lelu.



Pennut leikkivät ensi alkuun sopuisasti. Piistä paljastui kuitenkin uusia puolia. Se alkoi murista vihaisena höyhenet suussaan. Ja koiramaisesti nykki lelua samalla kun murisi. Yritti tosissaan repiä sen paloiksi ja viedä omaan jemmaan. Elli pelkäsi eikä halunnut enää leikkiä. Seurasi sitten enää vain sivusta tilannetta.

Vihainen pikkukissa.

Huvittavaa kun tuommoinen minikissa (kahvipaketin kokoinen) on olevinaan niin pelottava ja suuri peto. Tässä yhteydessä höyhenkepistä lähti puolet höyhenistä irti.

Pikkupeto.

 

Matokuurin antaminen

Seuraavaksi olikin vuorossa matokuurin aloitus kummallekin. Hommasin pienimmän Axilur-paketin, joka kyllä riittää useampaankin madotuskertaan. Molemmat pitäisi käyttää eläinlääkärillä rokotuksilla ja terveystarkastuksessa. Varsinkin kun ei tiedä mistä olosuhteista kumpikin kissa on. Suosituksena on, että kissat madotettaisiin kaksi viikkoa ennen rokotusta. Suunnittelin eläinlääkäriä ensi viikon loppupuolelle. Eli vähän jäi viimetippaan kuurin aloitus. Kuuluu tyyliini.

Pii on niin pieni, että sille varmaan joutuu tekemään oman rokotusohjelman. Ellihän siis on adoptoitu löytöeläintalolta. Löytöeläinkotien toimenkuvaan kuuluu yleensä kissojen rokottaminen ennen luovutusta. Elliä ei vain jostain syystä ehditty rokottaa Kotipesässä, vaan se jäi minun vastuulleni.

Painot arvioituani ja tabletit saksittuani operaatio alkoi. Yritin ensin antaa tabletit suoraan suuhun. Sain kynsistä. Tabletit sylkäistiin kerta toisensa jälkeen lattialle/matolle. Valkoista mönjää oli joka paikassa. Kissat lähtivät karkuun. Onneksi paketissa oli reippaasti ylimääräisiä tabletteja.
Sitten tuli ahaa-elämys. Kokeillaan murskata ja ruoan sekaan. Pii söi possuna oman annoksensa. Elli ei koskenutkaan.

Onneksi keksin murskata tabletin ja pyörittää sitä Nutri-Plus geeliin, jota sattui olemaan jemmassa kaapissa. Aivan mahtava idea! Elli söi Axilur-tabletin geelin kanssa kuin se olisi maailman parasta herkkua. Ahneena yritti vielä syödä sormetkin. Lisää olisi pitänyt saada.



Ensin haisteltiin..

Sitten uskaltauduttiin maistamaan.

Pii olisi myös tahtonut maistaa Nutri-Plus geeliä. Lupasin sille, että huomenna se saa myös geelin seassa tablettinsa.


Näin menee matolääke suuhun.



Pii tahtoisi myös maistaa.

Kissanpentujen leikkejä raapimapuussa

Kissanpennut olivat tänään normaalia vauhdikkaampia. Raapimapuu sai taas kyytiä näiltä kahdelta.

"Leikitäänkö?"

Jahtausleikkejä.

Jouduin välissä kiristämään raapimapuun ruuveja parista kohtaa. Alkoi tuntumaan, että kohta koko puu on pienissä osissa.



Pii harjoitteli kissanyrkkeilyä.

Piillä olisi riittänyt virtaa vielä vaikka kuinka paljon puolen tunnin leikkimisen jälkeen, mutta Elli ei halunnut enää leikkiä. Elli on välillä mielestään jo iso tyttö. Kun Elli on sillä päällä, Elli ei halua leikkiä vaan murisee Piille (joka ei yhtään ymmärrä mitä se tarkoittaa)

Pii jatkaa leikkejä. Elli katsoo sivusta.

Elli on alkanut vähän nirsoilemaan ruokansa kanssa. Ruokakuppia peitetään haistelun jälkeen... RoyalCaninin pentujen märkäruoka tökkii nyt. Almo kelpaa nyt taas vaihteeksi, aluksi ei kelvannut. Raakaruokahan nyt tietysti kelpaa aina (saavat sitä sekaisin märkäruoan kanssa), mutta en haluaisi syöttää pelkästään sitä. Pii syö onneksi mitä vain ja vaikka kuinka paljon. Possu.

Pii ei ymmärrä.

Kissat pöydällä

Kissojen huoneen laittaminen jatkui tänään. Tein tänään niille pienen tarkkailupaikan ikkunan eteen. Huoneessa ei nimittäin ole ikkunalautoja. Eikä ole kiva jos ei pysty tarkkailla ikkunasta lintuja ja ohikulkijoita. Ainakin toistaiseksi niitä ei kylläkään paljoa kiinnostanut aikaansaannokseni. Rakas kiipeilypuu oli mielenkiintoisempi.

Pii väijyy kiipeilypuussa

Pii opetteli tänään uusia hienoja temppuja. Huomasin samalla, että Piillä on pieni "rakennevika". Sillä on normaalia pienempi leuka. Ylöspäin katsoessaan sillä on aina suu auki... Miten sitten aikuisena? Tasoittuukohan leuan kokoero?

Pii opettelee temppuja.

Elli on päässyt hyppimään korkeillekin pöydille jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Ja tämä neitihän on oikein kiipeilijä. Keittiönpöydällä ja tasoilla ollaan heti, kun silmät välttävät. Nyt myös Pii näköjään pääsee pöydille. Mutta mitähän kautta? Voi kun kiva.

Elli ja Pii pöydällä. Mitähän Pii näkee lasin läpi?

"Ei me mitään tiputeta"

Leikkien jälkeen pitää tietysti nukkua pienet päiväunet. Elli oli menossa ensin nukkumaan sohvalle omalle vakiopaikalleen, mutta meni kuin menikin lopulta tekemälleni paikalle päiväunille. Eli kelpaa!

Kissat eivät vain tiedä, että tekele on tehty kierrätysmateriaaleista. Tein tarkkailupaikan jämälaudoista ja ylimääräiseksi jääneistä heinäseipäistä. Puolikuivunutta maaliakin oli valmiiksi kaapissa. Osa ruuveistakin oli jo kertaalleen käytetty. Halvaksi tuli.

Elli sohvalla

Siinä se tekele nyt on.

Eihän se hieno ole, mutta ainakin persoonallisen näköinen. Oli pakko köyttää se reunoista patteriin kiinni kun se kiikkui niin paljon...

Pii ja pieni leuka.



Pennuille oma huone

Pennuilla on nyt ikioma huone jossa viettävät yönsä. Tulimme tähän päätökseen, sillä öisin tapetteihin alkoi ilmestyä epämääräisiä jälkiä. Eikä yöllä ei ole kiva herätä useampaan kertaan kolinaan, ravaamiseen tai siihen kun joku tipahtaa lattialle. Saati sitten kun joku näppää varpaista kiinni (kun ne niin kivasti heiluvat peiton ulkopuolella) Kaksi pentua pitää aikamoista meteliä. Ja tietysti se pitää aloittaa yöllä...

Joten, tyhjensimme kissoille ylimääräisen huoneemme jossa on ollut remontti kesken pari vuotta (saamattomia, tiedän...) Huone on niin iso, että siinä on kyllä sisustamista ja laittamista pitkäksi aikaa.

Pennut saivat leikkiradan omaan huoneeseensa.

Pennut leikkivät

Viime yö olikin hyvin rauhallinen. Jäljistä päätellen tosin pennut olivat koko yön sisustaneet omaa huonettaan. Hyvä että on paljon leluja.

Elli ja kärpäsenmetsästys

Elli jahtasi kärpästä pitkin ikkunoita. Tapetit eivät tykänneet. Eikä omistajakaan...

Mitähän tapetille on tapahtunut?

Kissanpentujen kotiutuminen

Kumpikin kissanpentu on nyt asettunut taloksi. Elli asettui heti ja Piillä kesti vähän kauemman aikaa. Pii tarvitsi myös isosiskoa turvaksi. Juoksua ja ravausta riittää. Tavarat eivät meinaa pysyä millään paikoillaan. Onneksi toistaiseksi vain Elli pystyy hyppäämään pöydälle.

Piin vaiheista

Pii ei suostunut juomaan vettä aluksi ollenkaan. Vain maito (laktoositon) kelpasi. Liittyi varmaan sen nuoreen ikään. Nyt 9-viikkoisena se juo jo vettä, onneksi.

Arkana puolivillikissanpentuna Pii ei antanut koskea alkuun ollenkaan. Höyhenkepillä leikitys auttoi kesyttämisessä. Leikkiessä unohtui pelko.

Nyt Pii tulee jo itse omasta halustaan syliin. Sekä kehrää silitettäessä. Tätä kirjoittaessakin itseasiassa se nukkuu sylissä.

Ellin vaiheista

Elli oli reipas ja luottavainen jo löytöeläintalolla. Se asettui myös heti taloksi meille. Ensimmäisenä iltana jo tuntui, että se olisi ollut meillä aina.

Elli kiersi heti tullessaan talon ympäri, kävi ruokakupilla ja asettui tutkimaan raapimapuuta.

Elli ja Pii tutustuivat toisiinsa leikin yhteydessä. Hienosti meni. Kissat leikkivät keskenään jo ensimmäisenä iltana. Siitä hetkestä lähtien yksittäiskuvien saaminen on ollut hankalaa. Niille on kehittynyt napanuora välilleen, eikä toinen ole ikinä ilman toista :) Pii roikkuu usein Ellin hännässä, onhan Ellillä normaalia pidempi hieno häntä.

Elli tuli jo ensimmäisenä iltana mieheni mahan päälle makoilemaan ja tv:tä katsomaan. Ja kehräsi tietysti. Elli on kova tyttö kehräämään. Heti syliin päästyään lähtee kehruukone käyntiin. Välillä jopa vain kun katsoo sitä.

Ihmetyttää, että miten joku on voinut hylätä näin ihanan ja luottavaisen kissan.





Kissoista

Nyt päästään pikkuhiljaa itse blogin tähtiin. Kerron vähän ensiksi taustaa kummastakin kissasta. Kummallakin on oma alku tarinallaan. Kirjoitan tähän lyhyen version, pitempi versio tulee sitten kummankin kissan omalle sivulle.

Pii







Pii on saanut nimensä erikoisenkuuloisesta naukumistyylistään. Kimeä ja pitkä.

Pii tuli meille vähän niin kuin vahingossa. Tai oikeastaan pelastimme sen. Eräs henkilö oli kuullut, että olimme kissanpentua vailla. Ja tämä tuttu oli tehtaan pihalla ruokkinut yksinäistä kissanpentua. Emo ja muut pennut oli jo ilmeisesti viety löytöeläintaloon, mutta tämä pentu oli jäänyt jälkeen ja piileskeli rautakasan välissä.

Tämä tuttu siis ilmestyi pihallemme kissanpennun (reilusti alle luovutusikäisen) kanssa. Kuulemma pentua uhkasi lopettaminen :( Olimme jo tässä vaiheessa käyneet katsomassa löytöeläintalolla toista kissanpentua ja varanneet sen. Mutta eihän nyt pientä orpoa kissanpentua voinut tuomita kuolemaan. Vielä kun se katsoi suoraan silmiin ja miukui... Niinpä Pii siis jäi meille. Ajattelin, että kyllähän sitä varmaan kahden pennun kanssa pärjää jos kerran yhdenkin.

Alkuun Pii oli erittäin arka, kuten arvata saattaa. Sillä ei ollut aikaisempaa kontaktia ihmiseen. Se sähisi ja pelkäsi kaikkea. Niinpä Pii sai oman "eristyskopin", jossa se sai totutella sisäelämään. Pii oli tullessaan vain noin 7 viikon ikäinen. Aivan liian pikkuinen. Arvioimme sen syntymäpäiväksi 15.7.2016. Ruokahalut sillä oli kuitenkin hyvät. Ja matokuurinkin sai menemään alas (vatsa oli sillä melko pullollaan).

Pikkuhiljaa Pii kuitenkin kesyyntyi. Ruokkiminen auttoi tässä valtavasti, Piillä meinaan on aivan valtavat ruokahalut. Muutaman päivän päästä tulostaan sain jo koskea siihen. Sylissä sitä sai pitää viikon päästä. Kahden viikon kuluttua se tuli jo omatoimisesti syliin. Kesyyntymisessä auttoi myös myöhemmin kotiin tullut Elli, joka toimii isosiskona.

Elli



Elli sai nimensä jo ennen kuin edes olimme nähneet sitä. Päätimme nimittäin, että seuraavan kissamme nimi on Elli. Nimi on muunnelma meidän rakkaan paremmille hiirestysmaille joutuneen kissan nimestä.

Elli tuli meille löytöeläintalosta. Kokkolassa sijaitsevasta Kotipesästä. Kuulimme sattumankautta, että sinne on tuotu löytöeläimenä kilpikonnanvärinen pitkäkarvainen kissanpentu. Olimme etsineet jonkin aikaa juuri sellaista. Lähdimme heti seuraavana päivänä katsomaan kissaa.

Elli oli myönteinen yllätys tavattuamme sen. Se nimittäin tuli heti luoksemme ja kehräsi. Ja lujaa. Sylissäkin neiti tykkäsi olla. Syntymäaika neidille oli löytöeläintalonväen mukaan noin 1.6.2016. Se olikin sitten varma siltä istumalta, että Elli tulee meille. Elli valitsi itse. Jouduimme vain harmiksemme odottamaan pakollisen 15 vuorokauden odotusajan, jos joku kaipaisi Elliä takaisin. Koko sen ajan pelkäsin, että tulee puhelu löytöeläintalolta.

Puhelua ei kuitenkaan onneksi tullut ja saimme hakea Ellin kotiin odotuksen jälkeen. Pii oli tullut meille tässä välissä (olikohan ollut viikon). Jännitti vähän miten tulevat toimeen. Elli asettui heti taloksi kantokopasta päästyään. Ensin kierrettiin häntä pystyssä koko talo, sitten ruokakupille. Piin kanssa ne tulivat heti hyvin toimeen. Tutustumisen jälkeen kissat juoksivat peräkanaa ympäri taloa.

Elli on varmasti reippain kissa joka meillä on ollut. Se oli heti seuraavana päivänä tulostaan kuin se olisi ollut meillä aina. Ihmisiä (vieraitakaan) se ei pelkää yhtään. Heti kun siihen koskee alkaa valtava kehräys. Sylissä tykkäsi olla heti alusta alkaen.

Tästä tulikin vahingossa pitempi kirjoitus, vaikka piti kirjoittaa lyhyesti.