Aivojumppaa

Aikaisemmin mainitun aktivointilaatikon lisäksi ostimme kissoille myös aktivointipallon. Nämä ovat niin persoja nameille, että olisi parempi, jos ne joutuisivat vähän tekemään myös töitä niiden eteen.

Elli on tämän pallon kanssa jo pro. Se tajusi heti tämän jujun, ilman apuja. Elli tyhjentää namit pallosta niin nopeasti, kuin vain ehtii syödä. Oikeastaan pallosta on tullut sille jo liian helppo, eikä siitä ole sille enää mitään iloa. Tai meille ei ole iloa.

Pii ei ole aikaisemmin ehtinyt kokeilemaan tätä kaikessa rauhassa. Yleensä se on vain katsellut vierestä, kun Elli tyhjentää palloa. Tosin saa silläkin tyylillä varastettua nameja.

 Eilen myöhään illalla tarjoutui hyvä tilaisuus leikittää sitä tämän kanssa, muiden kissojen ollessa jo unten mailla.

Alku oli hankala. Piin älynlahjat kun ovat mitä ovat. Ainoa keino saada se edes kokeilemaan, oli tarjota sille palloa kädestä pitäen. Ja namit pitivät tietysti olla heti tyrkyllä suuaukossa.

Seuraavaksi kokeiltiin miten Pii pärjäisi ilman apuja.

Ei onnistunut.

Mielenkiinto palloon hävisi aika äkkiä.

"Jos vain antaisit ne namit?"

Sormella näyttäminen tehosi muutaman kerran. Pii sai kahdesti namin pallosta.

Taas mielenkiinto kuitenkin hävisi. Kyllä ne namit saa helpommallakin.

Vielä kokeiltiin kerran. Enää Pii ei sitten ymmärtänytkään (tai ei halunnut ymmärtää), että miksi tuo osoittelee sormellaan. Jos harjoitellaan sitten myöhemmin uudestaan...