keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Välillä on näitä päiviä



Välillä on päiviä, jolloin tuntuu, että elää jossain todella huonossa komediasarjassa. Missä itse esittää sitä typerää sivuhahmoa, jolta mikään ei onnistu ja joka nolaa aina itsensä. Maanantai on muutenkin aina jotenkin sellainen ankea päivä,  mutta viime maanantai vei kyllä voiton taas vähäksi aikaa.


Aamuhan alkoi sillä, että hämärässä astuin kissojen pyörittämän ruuvimeisselin päälle. Se vielä pyörähti jotenkin jalan alla ja terävä kärki iski suoraan päkiään. Silmät puoliksi kipukyyneleissä linkatessa valokatkaisijalle ehti hyvin kirota kissat mielessä ja ihmetellä, että mistä ne olivat edes löytäneet ruuvimeisselin. Ei niin mitään hajua. Ei mitään muistikuvaa, missä sitä olisi viimeksi käytetty. Tuon taidon jos saisi valjastettua kadonneiden tavaroiden etsimiseen...


Pesuhuoneessa odotti sitten toinen yllätys. Joku oli oksentanut pyykinpesukoneen päälle. Ihanaa. Ja pyykit olivat tietysti koneessa, ohjelman ollessa ajastettuna. Oksennusta oli valunut myös tiivisteiden väliin ihan kiitettävä määrä. Osa oksennuksesta jo kuivunut ja sen hankaaminen puhtaaksi oli aika työlästä. Mihin se perinteinen matolle oksentaminen jäi?


Niin, sitten niihin tämän komediasarjan noloihin juttuihin. Sattui tässä olemaan jalassa hirvittävän rumat kukkalegginsit ja väreihin sopivat villasukat.. Mukavat päällä, kuten kotona saa ja pitää ollakin, mutta rumat kuin mitkä.

Joka tapauksessa, leikitin kissoja nämä hirvitykset jalassa, kun ovelle koputettiin. Luulin, että mieheltäni jäi taas avaimet. Matkalla avaamaan ovea lässytin imelällä (ja kovalla) äänellä Piille: Possuliini, kukahan sieltä tulee. Nii! Possuliini, oota vähän, kohta tulee nameja, joo, Possukka. Puspuspus.

Siellä ovella olikin sitten nuori miespuoleinen postinkantaja pakettia tuomassa. Voi että hävetti. Näin ilmeestä, että oli kuullut lässytyksen oikein selvästi. Niin ja nää hiton housut on jalassa. Sanoin postinkantajalle samalla, kun allekirjoitin lappua: Niin, kissoille tuossa juttelin... Kissojahan ei siis tässä vaiheessa enää näkynyt vilaukseltakaan. Kiva. Näin hyvin sivusilmällä, että postinkantaja tuijotti legginsejä ja näytti pidättelevänä nauruaan. Tässä vaiheessa olin myös hyvin tietoinen Ellin jyrsimästä reiästä housujen haaroissa...

Asumme aika pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa. Siksi näin mitätön asia nolottaa. Vieläkin.



Päivän järkytys oli: jättiläismäinen ampiaispesä. Suunnittelin vieväni vihdoinkin vintille meidän ylimääräisiä tavaroita. Niitä kertynyt jo muutama pahvilaatikollinen ja ne vievät vain tilaa.

Järkytys oli aikamoinen, kun vintin oven suussa törrötti valtavankokoinen ampiaispesä. Halkaisijaltaan melkein kaksikymmentä senttiä. Hyi. Ne pahvilaatikot jäivät viemättä.

Muistui mieleen, että syksyllä olikin aika paljon ampiaisia, välillä sisälläkin. Pitää hävittää tuo pesä. Mielellään ennen kuin sinne tulee asukkaita.


Sitten se päivän viimeinen: pyykinpesukone hajosi. Pyykit olivat koneessa sen jonkun oksennuksen jäljiltä ja niitä hakiessa ihmettelin, että miksi ne ovat osittain ihan kuivia. Rumpu tuntui pyörivän vähän turhan helposti. Ei voi olla...

Avattiin sitten iltapuuhina pesukone yhdessä mieheni kanssa. Remmi oli poikki ja laakeri silppuna. Päätettiin, että kyllähän me ne itse vaihdetaan. Ulosvetäjällä laakeri pois ja varaosaliikkeestä uusi laakeri ja remmi tilalle. Helppoa.

Laakeriin ei päässyt käsiksi ihan noin vain, kiinteän takaseinän takia. Piti aukoa konetta vähän lisää. Sivuilta, päältä ja alta. Jopa rumpu irrottaa. Tässä rytäkässä rumpu kuitenkin muljahti painoineen ja vetäisi kortin johtoineen paneelista, repäisi liittimet ja hajotti vähän muoviosia samalla ympäriltä. No niin. Se oli sitten siinä. Kannatti taas. Olisi pitänyt tukea sitä rumpua jollakin. Kortti maksaa enemmän kuin tämä vanha pesukone.

Tässä nyt sitten uutta konetta odotellessa täytyy toivoa, että puhtaat vaatteet riittävät, eikä Elli pääse jyrsimään reikiä niihin.

Koska tämä on kissablogi, pitää tietysti myös kissoista laittaa kuva:

Lepäilemässä roskilla leikkimisen jälkeen.



Parempaa keskiviikkoa!


6 kommenttia:

  1. Voi ei mikä päivä! :/ Vähän, anteeksi vain, naurahdin tuolle postipojalle ja kalsareille, kun ite avasin vasta oven Grumpy Cat -yöpaidassa ja kissat ikkunakatsomossa tietysti. Crazycatladiys ei varmaan jäänyt epäselväksi. :D Hyi tuota ampiaispesää, mua ei teidän vintille saisi! :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli! Kyllä se itseäkin jo naurattaa, näin jälkikäteen. En oikein itsekään tiedä, kumpi hävetti enemmän, lässytys vai nuo reikäiset kukkahousut...

      Grumpy Cat-yöpaidassa :D Joo, tulija on varmasti laskenut yhteen yksi plus yksi :D Postinkantajat näkevät varmasti työvuoronsa aikana vaikka ja mitä...

      Itsekään en kyllä tuonne vintille mene, ennen kuin pesä on hävitetty. Hirvittää, että milloin sinne tulee uudet ampiaiset, vai onko niitä siellä pesän sisällä horroksessa :/

      Poista
  2. Toiset päivät on huonompia kuin toiset, mutta tuo on kyllä jo ollut erityisen huono! Ruuvimeisseli auts, ja pyykkikoneen hajoaminen vähän isompi rahallinen auts. Tosi harmillista!

    Possuliini. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Tässä odotellaan nyt sitä hyvää päivää vuorostaan. Kun kaikki onnistuu, voittaa lotossa ja niin edelleen :D Pyykkikoneen osto vie kyllä säästöistä ihan kivan siivun, vaikka tarjouksia metsästelläänkin... Kun olisi paljon muutakin rahan menoa, esimerkkinä Piin hampaiden poisto :/

      Jos Pii haistelee kehrätessä, se "röhkii" aika äänekkäästi, eli siitä Possuliini :D

      Poista
  3. Hihii, voi ei, nyt vasta tämän postauksen näin. Kyllä ollut huonoa tuuria! Ja niin tyypillistä nuo kalsarit, juuri silloin kuin ei olisi pitänyt=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut joo, kalsarit hävettää :D Ja tuntuu aina vain jatkuvan tuo huono tuuri... Puhelimesta hajos kaiutin, puhetta ei enää kuule oikeastaan ollenkaan :/ Uuteen ei ole kyllä varaa millään.

      Poista

Kiitämme kommenteista :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...