Piin ensimmäiset

Jatketaan vielä vähän viime syksyn muistelua. Viime postauksessa oli Ellin ensitapaaminen, nyt on Piin ensimmäisten kuvien vuoro.

Harmi, että nämä ensimmäiset kuvat ovat huonolaatuisia. Kännykällä hämärässä otettuja.

Pii tuotiin meidän pihalle Poutun tehtaan pihalta löytyneenä. Se jäi jälkeen loukutetusta pentueesta. Vaikka Elli oli jo varattuna meille, en voinut kieltäytyä, kun pentu katsoi niin ihanasti silmiin.

Piille piti tehdä oma "karanteenikoppi", sillä ei ollut varmaa, onko sillä jotain tarttuvia tauteja tai ulkoloisia. Komerosta tuli hyvä pesäpaikka sille.

Pii oli aivan käsittämättömän arka, mikä ei ole yllätys, kun sillä ei ollut ollut yhtäkään ihmiskontaktia. Ennen sen sieppausta siis. Se sähisi ja yritti kynsiä. Peruutti nurkkaan murisemaan. Siinä tuli useamman kerran pohdittua, että tuleekohan tästä mitään...

Ruoalla sen sai kuitenkin muutamassa päivässä kesytettyä. Parin päivän päästä se antoi jo koskea. Vähän sai jo silittää. Ja viikon päästä se tuli jo oma-aloitteisesti, mutta varovaisesti syliin.

Leikittäminen auttoi Piin kesyyntymisessä.

Nyt ei oikein osaa kuvitellakaan, että Pii on joskus muka ollut niin arka pieni pallero. Sähisijästä sylikissaksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa!