Mennään vaihteeksi vähän taaksepäin kissojen elämässä. Ellin elämässä. Viime vuoden elokuun loppuun tarkalleen ottaen.
Ellinhän me siis haimme (ostimme? vai saimme?) löytöeläintalolta. Kävimme katsomassa sitä heti seuraavana päivänä siitä, kun meille ilmoitettiin, että nyt siellä olisi kilpikonnavärityksellä oleva kissanpentu.
Koska kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt löytöeläintalossa, oli nyt mielenkiintoista päästä vähän katselemaan paikkoja. Saimme samalla esittelykierroksen talon kaikista osastoista ja kaikista eläimistä. Ja niitä eläimiä oli paljon! Enemmän, kuin osasi kuvitellakaan siellä olevan. Pentujakin oli lähemmäs kaksikymmentä.
Elli oli samassa osastossa kahden muun pennun kanssa. Ne saivat onnekseen myös heti oman kodin. Kaikille kodittomille ei käy yhtä hyvin.
Sitten olikin pitkät 15 päivää odottaa Ellin hakua kotiin. Se ehti kasvaa siinä ajassa jo aika paljon. Ja Pii ehti ilmaantua meille...
Mukavaa alkavaa viikonloppua!
Ihana pikku-Elli, tosi ihmisläheinen heti tuossa videolla, kun tulee kiehnäämään verkon viereen! Seppo kun lähinnä vältteli ihmisiä kissatalolla... Onneksi ei jäänyt sellaiseksi. :)
VastaaPoistaElli yllätti kyllä, kun se tuli syliinkin sitten kun kopin ovi avattiin :) Myös ne kaksi muuta pentua pörräsivät sylissä. Läheltä piti, ettei tulleet kaikki meille :D
PoistaEi Seposta kyllä heti uskoisi, että on ollut aikaisemmin vähän arka ihmisiä kohtaan! Sehän on niin reipas ja sosiaalinen poika :) Hyvällä hoidolla saa ihmeitä aikaiseksi :)
Tosi rohkea pikku Elli! Hän pääsi niin hyvää kotiin, voi kun kaikilla kävisi yhtä hyvä tuuri!
VastaaPoistaKiitos :) Niinpä! Paljon on kodittomia, jotka joutuvat odottamaan omaan kotiin pääsyä useammankin vuoden. Jotkut sitten eivät ikinä pääse, vaan se jää viimeiseksi etapiksi. Vähän sinällään ristiriitaista, että jos ihmiset eivät hylkäisi kissojaan, ei olisi kissataloilla tungosta, mutta taas toisaalta meillä ei olisi Elliä tällä hetkellä...
Poista