Sijaiskärsijä

Meillä alkaa vähitellen tilanne palautua normaaliksi. Ainakin Ellin jalan puolesta. Välillä on jo juostu pitkin pöytiä ja hyllyjä. Ellin pakonomainen nuoleminen sen sijaan... No Elli ei enää nuole niin paljoa omaa jalkaansa, sillä se on jostain kumman syystä keksinyt korvaavan kohteen "häiriökäytökselleen".

Nimittäin Piin korvan!

Korvassa ei ole enää paljoa karvoja jäljellä. Karvojen lähtö alkoi kolme-neljä päivää sitten. Siitä ei ole varmuutta, että lutsuttaako vai nuoleeko Elli korvaa. Itse tekoa meistä kumpikaan ei ole nähnyt. Märkänä se on kuitenkin yön jäljiltä ja niiltä hetkiltä, kun me ihmiset olemme poissa kotona.

Eläinlääkärin konsultoinnin perusteella Piin korvassa ei pitäisi olla sientä tai mitään muuta. Korva on puhdas, iho terveen näköinen, eikä Pii missään vaiheessa ole rapsuttanut tai hiestänyt korvaa. Ulkoloishäädön Pii sai, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Allergiaakin ajattelimme, mutta miksi vain toisessa korvassa? Ja miksi korva olisi kuolassa? Jäljelle jää vain vaihtoehto Elli.

Piitä itseään ei tunnu (karvaton) korva haittaavan. Meitä ihmisiä kyllä haittaa. Pii on nyt saanut lisävitamiineja ja lohiöljyä, jos karvat siten kasvaisivat nopeammin takaisin.

Korvaan on kokeiltu laittaa neljää erilaista pahalle haisevaa rasvaa, mutta sillä ei ole ollut kauheasti vaikutusta. Kokeillaan vielä Feliway-suihketta. Jos se ei auta, niin Ellille joutuu laittamaan tötterön päähän...

Ja jos tötterön laiton jälkeen korva on aina vain saman näköinen, joutuu tietysti Piinkin kanssa käymään eläinlääkärissä.

Parempaa alkavaa viikkoa!