Karvainen uusi vuosi

Meidän kissoilta lähtee karvaa nyt aivan kamalasti. Aivan hirveät määrät. Irtokarvaa on joka paikassa vaatteista ruokaan. Lähes päivittäin menees sukassa väijymässä ollut irtokarva tai kaksi jalkapohjan ihon läpi. Että voikin pienikin haituvainen karva sattua niin paljon! Varsinkin jos se menee yli sentin syvyyteen...

Meillä onkin ollut nyt harja aika ahkerassa käytössä. Varsinkin näitä pitkäkarvaisia pitäisi harjata jatkuvasti. Lämmitys ilmeisesti kuivattaa meidän sisäilman ja pörröiset turkit reagoivat siihen sitten näin kivasti.

Piiltä lähtee eniten karvoja. Nyrkin kokoinen tiivis tuppo. Ei uskoisi, että vajaa viikko sitten harjattu. Eikä tullut edes karstaharjaa käytettyä.

Ellin harjaaminen pitää toteuttaa neidin ruokaillessa, muuten homma menee jahtaamiseksi. Elli ei nimittäin tykkää harjaamisesta ollenkaan. Onneksi neiti hoitaa itse aktiivisesti turkkiaan ja turkin laatu on sellainen, että siinä ole ikinä takkuja.

Eikä karvaakaan lähde aivan niin paljoa, kuin Piiltä. Tai syy voi olla siinä, ettei neitiä pysty harjaamaan kovin tarkasti. Tosin niitä karvoja menee varmasti paljon suuhun. Siksi meillä on nyt taas vaihteeksi kissanmallas ja karvanlähtöruoka (se on muuten pahaa!) varmuuden vuoksi käytössä.

Joulukuusi pysyi meillä ihme ja kumma pystyssä, vaikka miten nämä kakarat yrittivät sitä kaataa. Koristeet ja alaoksien hapineet ovat kylläkin revitty. Miksiköhän niitä neulasia pitää yrittää syödä? Ja kuusen alusmaton alle on kiva mennä väijymään.

Eipä tarvitse itse ottaa koristeita pois. Kissat hoitavat sen puolen mielellään. Itsellä jää sitten vain hommaksi kerätä niitä palloja pitkin taloa. Laatikkoon. Ei enää takaisin kuuseen. Kohtahan kuusi lähtee. Joulu menee aina niin äkkiä ohi.

Nyt sitten saakin taas jännätä, mitä meillä meinataan rakettien paukkeesta.

Hyvää uutta vuotta!