Viime viikolla meillä kuului outoa koputtelua päivisin. Lukemattomat kerrat kävin aukomassa ulko-ovea, mutta ketään ei ollut oven takana. Välillä koputtelua kuului talon toiselta puolelta. Ketään tai mitään ei näkynyt. Luulin jo, että päänuppi alkaa hiljalleen pehmetä. Vasta katsottu kauhuleffakin sai mielikuvituksen lentämään. Onneksi koputtelua ei ollut yöaikaan...
Koputtelulle löytyi onneksi lopulta syy. Pää ei ollutkaan pehmenemässä. Ikkunoiden ympäriltä löytyi epämääräisiä jälkiä ja siemensilppua. Päivittäiseen häiriköintiin syyllisiksi todettiin pikkulinnut. Niillä on ollut tarjolla auringonkukansiemeniä ja jostain syystä ne olivat keksineet, että siemenet saa helposti halkaistua hakkaamalla niitä ikkunan karmeihin.
Koputtelu loppui, kun linnuille laitettiin talipötkö.
Pötkön laiton myötä kävi kuitenkin niin, kuten joka ikinen kerta käy. Naakat hyökkäsivät heti paikalle. Harmiksi nyt pikkulintuja ei ole näkynyt enää niin paljoa, koska naakat ajavat ne pois. Että voikin olla vaikeaa lintujen talvisyöttö... Vaikka hyvä saalis se naakkakin olisi pikkupedoille.
Nämä meidän muut ongelmat alkavat olla selätetyt. Elli ei ole enää nuollut jalkaa tai Piin korvaa. Ahkera nuoleminen aiheutti Ellille paljon takkuja. Turkki osittain jopa huopaantui. Takkujen leikkaamisoperaation jäljiltä jalka on vähän kynityn näköinen, mutta karvat alkavat hiljalleen kasvaa takaisin.
Myös Piin korvaan kasvaa jo uutta karvaa.
Nyt vihdoin olisi aikaa myös käsitöille, joten seuraavaksi olisikin vihdoin vuorossa petin tekeminen kissoille. Epäilyksiä on lopputuloksen ulkonäöstä, mutta tulkoon siitä sitten pyöreä, kanttinen tai epämääräisen tähden muotoinen. Apureita puuhassa on joka tapauksessa.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Mukavaa alkanutta viikkoa!
