Kissoille peti

Meillä on ollut jo kauemman aikaa tarvetta isommalle kissan pedille. Sellaiselle, mihin kaikki neljä mahtuisivat samaan aikaan nukkumaan. Kylpyhuoneen ikkunan edessä olevalla tasolla on ollut petinä kaupasta saatu vihanneslaatikko. Ihan hyvä sekin on ollut, mutta liian pieni neljälle, eikä kovinkaan pehmeä. Se ikkunan edusta on koko talon tärkein ja suosituin nukkuma- ja majailupaikka, koska juuri sen ikkunan takana on lintujen ruokailupaikka.

Ajatus itsetehdystä pedistä oli kauan hautumassa mielessä ja nyt vihdoin oli aikaa tehdä se. En nyt tiedä tuliko siitä ihan sellainen, kuin oli mielessä. Tarpeeksi lähelle kuitenkin.

Tarvikkeita ei tarvinnut ostaa, koska kaapista löytyi tarpeellinen. Fleece-peitto, kulunut pussilakana (miltä lie vuosikymmeneltä) ja vahvikkeeksi laminaatin alle laitettavaa äänieristettä. Tuota äänieristettä jäi muutama vuosi sitten jemmaan remontin jäljiltä ja ajattelin kokeilla tässä sen hyödyntämistä. Lisäksi hyödynsin yhdestä vanhasta tyynystä sisukset.

Ensin oli pedin pohjan leikkaaminen. Elli oli oikein mielellään apuna tässä puuhassa.

Pohja valmis. Pohjalle tuli kolme kerrosta vahviketta.

Seuraavaksi oli fleecestä tehdyn reunuksen ompelu pohjaan kiinni. 

Reunan täyttö vanulla oli homman hankalin vaihe. Täyttöaukon paikka tuli suunniteltua vähän typerästi. Tuskin kissoja haittaa kuitenkaan pieni kauneusvirhe.

Ompelin pohjalle vielä fleecestä ohuen tyynyn. Koko ja täytemäärä piti arvioida silmämääräisesti, koska Pii ehti tässä välissä vallata pedin...

Valmis! Tuli ehkä käytettyä turhan paljon vanua tyynyn täyttämiseen, mutta onpa ainakin pehmeä nukkua.

Nyt on kaikille tilaa.

Olisi pitänyt tehdä aikaisemmin tällainen. Ei tullut maksamaan käytännössä mitään, eikä pedin teossa loppujen lopuksi mennyt kovin montaa tuntia. Suurimmat draamat olivat puolalangan loppumisen johdosta tapahtuneet monimutkaiset ongelmat, joiden seurauksena puola jäi hyvin pahasti jumiin koneeseen katkenneen neulan kanssa...


Mukavaa alkanutta viikkoa!