Toto 5v.

Toto täyttää tänään 5 vuotta!

Kun lumimyrsky on vihdoin laantunut ja muuttunut tassut kastelevaksi loskakeliksi, on mukava nauttia syntymäpäiväherkkuja sisällä lämpimässä. Päiväunia nukkuen.

Toivotamme paljon onnea Totolle! 😻

Haleja

Meilläkin saatiin maa valkoiseksi viikonlopuksi. Kissojen kanssa piti tietysti käydä pihalla ihmettelemässä lunta.

No jaa, oli vähän turha reissu. Kissoja ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Jotta ne olisivat päässeet edes hiukan nauttimaan ulkoilusta ja lumesta, piti niitä kantaa kauemmas talosta. Heti maahan laskettaessa luonnollisesti juostiin takaisin ovelle. Hyi miten märkää ja kylmää!

Tästä operaatiosta ei jäänyt ihailtavaksi mitenkään hienoja kuvia. Pelkkiä selkiä ja juoksevia takapuolia. Alla esimerkki.

Sisällä on huomattavasti mukavampi ihailla ulkomaailmaa. Turvallisesti ikkunan lävitse. Ja bongata lintuja. Lämpimässä ja kuivassa.

Viitisen minuuttia kestäneen ulkona reippailun jälkeen on tietysti vielä mukavampi mennä kaverin kanssa päikkäreille. Hakea lämpöä ja pehmeyttä toisesta. Ulkona oli niin kylmä! Luultavasti kissojen mielestä lämpömittarissa täytyi olla pilkkuvirhe, muka vain 0,5 astetta pakkasta.

Tämä on jo aika monesti sanottu, mutta sanotaan taas jälleen: jospa seuraavaksi ulkoillaan paremmalla fiiliksellä. Ehkä toistamalla sitä se toteutuu vielä joskus.

Mukavaa sunnuntaita!

Pahaa!

Taas jälleen sai lisätä yhden ruokamerkin siihen pahojen ruokien pitkälle listalle. Nämä meidän nuoremmat kissat ovat nirsoista nirsoimpia otuksia. Tässä on kokeiltu jo vaikka mitä merkkejä. Luultavasti lähennellään jo sitä pistettä, että voisi sanoa kaikkia mahdollisia.

Pentuna nämä olivat kaikkiruokaisia, söivät mitä vain niille antoi. Nyt kelpaa vain tasan yksi märkäruokamerkki. Raksujen kanssa ei ole mitään väliä, kaikki menee alas. Käynyt jo useasti mielessä, että jos ne on vahingossa tullut opetettua nirsoiksi. Mutta kun meidän vanhemmat kissat syövät aivan mitä vain... Niiden kohdalla taas vuorostaan ei ole tullut vastaan ruokaa, joka ei kelpaisi.

Joka kerta kuitenkin tullaan innokkaasti katsomaan. 

Ruoka ilmeisesti tuoksuu hyvälle, mutta suuhun sitä ei päädy ollenkaan.

Pahaa!

Tämä ruoka otettiin kokeeksi kohtuu edullisen hinnan takia. Ja siksi, että vaihtoehdot alkavat olla aika vähissä. Kaikki ns. "tunnetut" merkit alkavat olla jo kokeiltu. 

Tästä paketista on nyt kokeiltu kaikkia makuja, eikä mikään kelpaa. Vanhemmilla kissoilla alkaa olla ihan kiitettävä määrä ruokaa jemmassa. Ärsyttävää nirsoilua. Hyvin ärsyttävää.

Tämä Greenwoodsin tonnikala on ainoa näille nirsokeille kelpaava. Makuvaihtoehtoina olisi tonnikalan lisäksi myös kana, mutta se ei kelpaa. Ellin ja Piin kohdalla ollaan siis aivan täysin tämän ruoan varassa.

Nyt kävi vielä niin, että joku unohti tilata tätä lisää ja ruoka loppui. Meillä kuollaan varmaan nyt sitten nälkään.

Mukavaa sunnuntaita!

Raksuttaa vai ei

Me vitsailemme usein, että Pii on vähän hidasjärkinen. Oli se sitten sitä oikeasti tai ei, tämä vitsi sai taas jälleen vahvistusta muutama päivä sitten, kun yritimme ottaa kerjäyskuvia.

Voi tietysti olla, ettei ihmisten keksi toiminut hyvin houkuttimena. Mutta kun kerran Pii kerjää välillä yksinään tyhjällekin, oli oletuksena ettei sillä olisi väliä, mitä kädessä pitää. Pii ei kuitenkaan tällä kertaa tajunnut sitten millään, että mitä tässä nyt tapahtuu tai mitä pitäisi tehdä. Kerjäyskuvat olivatkin sitten tyhjäilmekuvia. Typerän näköisiä sellaisia.

Tyhjä katse.

Hölmö.

On tietysti aina se mahdollisuus, että tämä on Piin uusi temppu. Ainakin siitä on vähemmän vaivaa, kuin kerjäämisestä. Herkkuja pienellä vaivalla: näyttämällä tyhmältä.

Mukavaa sunnuntaita!