Omppuapurit

Omenapuu teki tänä vuonna niin mahtavan sadon, että satoa oli pakko keittää mehuksi. Hilloista kumpikaan meistä ei oikein välitä. Ja omenoita voi syödä tuoreeltaan vain tiettyyn rajaan asti. Se raja ylittyi jo. Ei kiitos vähään aikaan. Kun parin viikon ajan syö omenoita joka päivä, alkavat ne maistua suussa jo unenkin läpi.

Niinpä tässä keiteltiin mehua noin 130 litrasta omenoita. Ei tosin yhtenä iltana. Oli tietysti usemman illan operaatio.

Kissat olivat luonnollisesti tässäkin puuhassa mukana. Häiriönä oikeastaan. Toiseen huoneeseen telkeäminen ei auttanut, koska sitä huutoa ja oven raapimista ei jaksanut kuunnella... Omenoiden halkominen oli liian mielenkiintoista seurattavaa. Pitäisi olla hyvillään, että ovat kaikessa mukana ja seurana, mutta kyllä se välillä hermoille käy kun ei mitään saa rauhassa tehdä...

Luonnollisesti omat lelut eivät kiinnostaneet ollenkaan. Edes ne pahvilaatikot.

Lopulta en pysynyt enää kärryillä, montako kertaa jomman kumman sai nostaa pöydältä alas lattialle. Liian monta! Varmaan joka kolmannen omenan kohdalla.

Kissat olivat tehneet päätöksen meidän puolesta: meillä juodaan ja pakastetaan omena-karvamehua. Mutta hei, syödäänhän niitä sirkkoja ja muita hyönteisiä, että seuraava muotivirtaus voisi olla karvojen juominen.

Omenat eivät tietenkään enää olleet kivoja, kun niitä antoi lattialle leikittäväksi. Hauskempi yrittää tunkea tassua veitsen ja leikkuulaudan väliin. Ja sitten ihmetellä, että miksi tuo hermostuu...


Mukavaa alkanutta viikkoa!