lauantai 20. toukokuuta 2017

Operaatio raapimapuun korjaus




Iltapuuhasteluna kokeilin korjata kissojen hajottamaa raapimapuuta. Kaupasta löytyi kuin löytyikin muovinhitsausainetta, kuten muistelinkin joskus nähneeni siellä sellaista. Aikaisempaa kokemusta tästä ei ollut, joten odotuksia ei ollut kovinkaan paljoa.

Ohjeet paketissa olivat tosi kivaa luettavaa. Hienosti suomennettu. "Irrota ruisku. Käännä ruiskun neulan puoleinen pää ylös ja vedä mäntää hieman taakse." Niin mitä? "Männästä ponnahtaa esiin sekoituslasta." Ei muuten ponnahtanut, se piti ihan itse irrottaa ruuvimeisselillä.




Tosiaan aineet piti sekoittaa keskenään. Ja vau mikä haju tästä lähti! Olen haistellut ennenkin liimoja (en siis sillä tavalla haistellut), mutta tämä oli jo jotain. Meinasi taju lähteä muutaman minuutin kuluttua. Tässä aineessa on erittäin voimakas kemikaalin haju. Tuli vähän huono olo.




Päät sain jollakin tavoin oikeille kohdille. No vähän piti käyttää apuna vasaraakin. Muovi on siitä rasittavaa, että kun se repeää, se myös muuttaa muotoaan. Itse tökötti tarttui aika hyvin. Se ei kylläkään oikeasti hitsannut muovia, vaikka kulkeekin muovinhitsausaineen nimellä. Se oli oikeastaan vähän kuin tujumpaa ja paksumpaa liimaa.




Toisesta tuli vähän ruma. Hyvin kannattavaa väsyneenä iltamyöhäisellä puuhata tällaista. Kovetuttuaan tämä aine ei muuttunut värittömäksi, kuten liima yleensä. Eli tätä ei voi käyttää mihinkään näkyvälle paikalle.



Apulaisia tietysti oli tarkkailemassa tilannetta.


Pii seurasi ylimmältä tasolta tätä sähellystä. Tuli vähän sellainen tunne, että jos se osaisi, se olisi nauranut tälle touhulle.




Lopputuloksena tälle korjausyritykselle oli se, että yhdestä tolpasta oli mennyt kierteet niin pahasti, ettei sitä pystynyt enää käyttämään tähän. Joten väliin kuuluva pöntönmallinen pesä oli pakko jättää pois. Ihme kyllä siinä rumemmassa muoviosan korjauksessa oli kierteet täysin kunnossa ja sen sai laitettua paikoilleen.



Vaikka meneehän se näinkin. Ylimmän tason sai kuitenkin laitettua puuhun kiinni. Eipä ole turhan korkealla. Ainakin toistaiseksi tämä on pysynyt kasassa. Aika näyttää, onko kestävämpi, kuin ihan perinteisellä liimalla.

Pöntön ajattelin hyödyntää kissojen kiipeilyseinässä tai jossain muussa projektissa. Toivottavasti tämä nyt tällä operoinnilla kestäisi edes jonkin aikaa. Pitää varmaan vielä kuitenkin jossain välissä tukevoittaa tätä, ettei samanlaista tilannetta pääse taas käymään. Pieniä kulmarautoja jos laittaisi, voisi ehkä tulla hyvä...




2 kommenttia:

  1. Ihan hyvähän siitä tuli! Ehkä matalampi puu ei sitten houkuttele sellaisiin kaaliin ralleihin ja liimaus pysyy paremmi? Ja pönttöpesän voi sijoittaa muualle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Luulen myös, että rauhoittaa. Tai ainakin toivon. Matalammalla tasolla nuokkumisesta ei tule ainakaan niin suurta rasitusta liimauksiin :)

      Poista

Kiitämme kommenteista :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...