sunnuntai 13. elokuuta 2017

Leluhirmu




Kuten varmaan kaikilla muillakin, meillä kissat tykkäävät olla mukana kaikessa. Esimerkiksi lakanoiden vaihdossa. Kun joku kaksijalkainen asettelee uutta lakanaa paikalleen, on sinne alle kiva kaivautua ja möngertää pitkin sänkyä.

Huomion siirtäminen toisaalle lelun heittelyn muodossa ei oikein toiminut suunnitellusti, sillä lelun kanssa oli kaikkein kivointa painia - yllätys yllätys - sängyssä...


















Mahdolliseen Missä muut kissat - kysymykseen tulee vastaus lyhyen videon muodossa ensi kerralla. Vaikka Pii on kovin viattoman näköinen ja oikea nössöilevä sylikissa, osaa se myös olla todella omahyväinen. Pii ei jaa leluja, jotka se saa "kiinni". Ei missään nimessä. Meidän muut kissat tietävät sen. Yhteiset leikit onnistuvat muuten aina loistavasti, kunhan Piille ei anna lelua "omittavaksi".

Piin käytös juontaa juurensa varmasti sen elämän alkutaipaleille. Silloin sen piti pitää puolensa, että sai ruokaa/saalista.


Mukavaa sunnuntaita! 😸

lauantai 5. elokuuta 2017

Oikeita kaloja


Muutama päivä sitten Elli ja Pii pääsivät katselemaan ensimmäistä kertaa ihan oikeita kaloja. Kahta ahventa, jotka olivat jääneet katiskaan.

Jokunen aika sitten tuli valtava inspiraatio päästä kalaan. Tai siis saada kaloja. Meillä on kummallakin todella huono kalaonni. Eli parempi oli harjoittaa tätä päähänpistoa katiskalla. Tosin on se kalaonni huono myös tämän kanssa; katiska on ollut kaksi kertaa kolmesta tyhjänä.



Koska ämpäri sattui olemaan mukana, mieleen juolahti tuoda nämä ensimmäiset ahvenet elävänä kissoille ihmeteltäväksi. Vettä vain ämpäriin ja kalat kyytiin. Matka oli kuitenkin aika lyhyt.



Kalat eivät kuitenkaan tuoneet sellaista riemuisaa vastaanottoa, kuin kuvittelin. Kalat olivat kivoja, mutta eivät kuitenkaan niin kivoja. Pii innostui ensimmäisenä vähän kokeilemaan tassullakin.








Elli rohkeni vähän myöhemmin.



Pii menetti mielenkiinnon. Ei ole niin kiva kuin robokala!





Elli olisi varmaan katsellut ja leikkinyt kauemminkin. Kaloja ei kuitenkaan viitsinyt kiusata kymmentä minuuttia kauempaa.

Kissat saivatkin kunnian syödä nämä kalat. Keitettynä. Näiden kanssa oli hyvä harjoitella kalan perkaamista seuraavaa kalasaalista varten, joka tulisi ihan meidän ihmisten syötäväksi. Ainakin jos niitä saisi vähän enemmän... Perkaamisessa meni tunti, mutta tulipa ainakin ruodottomia. Kissat tykkäsivät oikein paljon, vähän liikaakin. Ei meinannut seuraavana päivänä kelvata "normaali" ruoka sitten millään.


Kaloja ei sitten mitenkään huvikseen vahingoitettu tai kiusattu tätä postausta tehdessä 😸




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...